Helsingin sanomattomat Venezuelasta

Paha Maduro

Läpeensä korruptoitunut?

Kiltti oppositio

Politisoitu apu

Kommunismia vai kapitalismia?

Avain puuttuu

Lähteitä

?‚ 

Lukemattomien muiden ihmisten tavoin seurasin vuoden alussa tiiviisti Venezuelan tapahtumia valtamediasta. Vähän päästä tuntui siltä, että raportoinnissa oli jotain pahasti vialla. Jo pelkästään loogisesti ajatellen monet median esittämät väitteet eivät voineet pitää paikkansa, koska ne olivat ristiriidassa keskenään tai ristiriidassa yleisesti tunnettujen tosiasioiden kanssa. Kun olen perehtynyt paremmin Venezuelan kriisiin lukemalla ulkomaisten tutkijoiden ja tutkivien journalistien tekstejä, pettymykseni valtamediaan on entisestään kasvanut. Suomalainen media vääristää Venezuelan tapahtumia jättämällä kertomatta olennaisia asioita ja välittämällä ulkomaisen median valeuutisia. Lisäksi yksityiskohdat sovitetaan kertomukseen, joka selvästi johtaa harhaan.

Seuraavassa tarkastelen Helsingin Sanomien uutisointia ja kirjoittelua Venezuelasta 23.1.2019 –3.3.2019. Satunnaisen suomalaisten iltapäivälehtien, Ylen televisiouutisten ja USA:n valtamedian katselun perusteella vaikuttaa siltä, ettei Helsingin Sanomat ole kaikesta huonoudestaan huolimatta huonoin.

Uutisointi antaa kuvan, että kaduilla vastustetaan ainoastaan Maduron hallitusta. Kuitenkin myös suuria mielenosoituksia, joissa vastustetaan Juan Guaid??a ja hänen liittolaisiaan ja tuetaan hallitusta, on järjestetty runsaasti. Niistä saatetaan mainita, mutta ne sivuutetaan, koska ne eivät sovi peruskertomukseen kansannoususta Maduroa vastaan. Esimerkiksi 23.1.
Helsingin Sanomat kirjoitti: ”Asevoimat on kuitenkin kovan paineen alla, kun tuhansittain ihmisiä on kaduilla vastustamassa presidenttiä.” Kuitenkin on aivan ilmeistä, että kaduilta painetta tulee myös päinvastaiseen suuntaan.

Paha Maduro

Yksi syy hallitusta tukevien mielenosoitusten sivuuttamiseen on mediakertomuksen keskeinen kohta, jonka mukaan presidentti Maduro on paha diktaattori, jota kansalaiset yleisesti vastustavat. Esimerkiksi 23.1. lehti kirjoitti: ”Venezuelassa on vaadittu väkivaltaisissa mielenosoituksissa lähes diktaattorimaisesti maata johtaneen Nicol??s Maduron eroamista.” Kuitenkin kaikki, mitä lehti kertoo opposition toiminnasta, on ristiriidassa tämän kanssa: diktatuurimaassa oppositio tuskin voisi pitää hallussaan parlamenttia eikä siellä voisi järjestää mielenosoituksia, joissa vaaditaan hallituksen kaatamista ilman, että ne päättyisivät verilöylyyn. Ulkomaiden tuella diktaattoria avoimesti syrjäyttämään pyrkivä poliitikko, kuten Juan Guaid??, olisi aikaa sitten pidätetty.

Maduron diktaattorimaisuutta perustellaan sillä, että vaaleja, joissa hänet valittiin toisen kerran presidentiksi ”on pidetty laajasti epädemokraattisina” (esimerkiksi HS 24.1.). Kuitenkaan vaaleista ei kerrota mitään yksityiskohtia – ehkäpä siksi, että yksityiskohtien tietäminen häiritsisi Maduron demonisointia: Suuri osa oppositiopuolueista boikotoi USA:n kehotuksesta vaaleja. Syynä oli ilmeisesti se, etteivät ne pystyneet sopimaan yhteisestä ehdokkaasta. Kuitenkin juuri ennen vaaleja suoritetun mielipidetiedustelun mukaan suosituin oppositiopoliitikko, Henri Falc??n, asettui ehdolle Yhdysvaltojen uhkailuista huolimatta¹. Paikalla olleet lukuisat ulkomaiset vaalitarkkailijat, joiden joukossa oli muun muassa Espanjan entinen pääministeri Jos?© Luis Rodr?­guez Zapatero, pitivät vaaleja rehellisinä ja normaaleina². Maduroa äänesti 6,2 miljoonaa ihmistä eli 31 % äänioikeutetuista, mikä on suurin piirtein sama prosenttiosuus kuin, millä USA:n presidentit on keskimäärin valittu³.

On totta, että vaaleja edeltävissä ja vaaleihin vaikuttavissa prosesseissa oli paljon epädemokraattisia piirteitä. Tässä kuitenkin Helsingin Sanomien toimittajien suhteellisen taju heittää: vaaleja edeltävät prosessit ovat epädemokraattisia useimpien demokraattisiksi luokiteltujen maiden kohdalla. Esimerkiksi vaalirahoitus vääristää vaalituloksia yleisesti. Varsinkin USA:ssa rikkailla tai heidän suosiotaan nauttivilla on ratkaisevasti paremmat mahdollisuudet päästä kongressiedustajaksi, senaattoriksi tai presidentiksi kuin muilla ihmisillä.

Venezuelassa ei rahoitus syrjinyt oppositiota, sillä suuri osa heistä on varakasta väkeä, joilla on hyvät suhteet sekä kotimaisiin että yhdysvaltalaisiin rahoittajiin. Sen sijaan monet valtiolliset määräykset ja päätökset estivät tai vaikeuttivat joidenkin puolueiden ja ehdokkaiden osallistumista vaaleihin. Venezuelalaiset kiistelevät siitä, kuinka monet näistä esteistä oli asetettu nimenomaan Maduron voittomahdollisuuksien parantamiseksi. Selvää on ainakin, että yksi oppositiopoliitikko, Henrique Capriles, ei voinut asettua ehdolle korruptiosyytteiden takia, joita useimmat asiaan perehtyneet pitävät poliittisesti motivoituina.⁴

Jos kuitenkin nämä väärinkäytökset olisivat syynä siihen, että ”Maduron hallitus oli jo niin räikeästi vailla uskottavaa laillista pohjaa” (Kari Huhta HS 24.1.), moni muukin valtionpäämies olisi syrjäytettävä. Ensimmäisten lähtijöiden joukossa olisi Brasilian Bolsonaro, joka pääsi valtaan paljolti siksi, että hänen varteenotettavin haastajansa Lula de Silva ei saanut osallistua vaaleihin, koska häntä pidettiin vankilassa poliittisesti motivoituneiden korruptiosyytteiden perusteella. Bolsonaron presidenttiyttä Helsingin Sanomat ja USA kumppaneineen pitävät kuitenkin täysin oikeutettuna.

Helsingin Sanomat ei herkeä muistuttamasta, että Maduro on epäsuosittu (esimerkiksi 24.1. ja 26.1.), mikä on kyllä totta: hän ei mielipidetiedustelujen mukaan ole venezuelalaisten suuren enemmistön suosiossa. Mutta lehti ei kerro, että suurin piirtein yhtä epäsuosittu on myös oppositio⁵. Toisaalta tällaiset tiedot tulisi suhteuttaa siihen, että varsinkin kriisitilanteissa valtioiden päämiesten suosio on usein matalalla. Esimerkiksi Ranskan Macronin kannatus oli joulukuussa vain 23 %⁶.

Läpeensä korruptoitunut?

Maduron pahuutta todistellaan myös laajalle levinneellä korruptiolla. Korruptio on ilman muuta suuri ongelma, mutta on otettava huomioon, että se oli sitä jo ennen Maduroa ja hänen edeltäjäänsä Ch??veziä. Helsingin Sanomat väittää kuitenkin, että nyt korruptio on poikkeuksellista: ”Transparency International -järjestön korruptiovertailussa Venezuela on 180 maan listalla sijalla 169, mikä on Latinalaisen Amerikan maiden heikoin sijoitus” (HS 26.1.) Lehti ei kuitenkaan kerro, että tämän ”Corruption Perceptions Indexin” vertailu perustuu pääasiassa Venezuelan ulkopuolisten asiantuntijoiden ja liikemiesten käsityksiin. Koska maasta on viime vuosina uutisoitu hyvin negatiivisesti, on luonnollista, että tässäkin suhteessa käsitykset ovat negatiivisia. Tranparency Internationalilla on kuitenkin myös toinen korruptiomittari, ”Global Corruption Barometer”, joka perustuu maassa asuvien ihmisten kokemuksiin siitä, miten he ovat joutuneet maksamaan lahjuksia viranomaisille. Sen mukaan Venezuelan korruptiotaso on Latinalaisen Amerikan keskitasoa.⁷

Toinen asia on, että tavallisesti käytetty korruptiokäsite sulkee tarkastelun ulkopuolelle Pohjois-Amerikassa ja Länsi-Euroopassa yleiset korruptiomuodot: vaalirahoituksen, ”herrahissit”, ”hyvä veli -kerhot”, valtionhallintoa ja yhtiöitä yhdistävät ”pyöröovet” ynnä muut järjestelyt, jotka johtavat siihen, että tavallisten kansalaisten valitsemat tai rahoittamat herrat kuuntelevat muita herroja eivätkä kansalaisia.

Helsingin Sanomat koettaa antaa kuvan, että vain pahikset tukevat Maduroa: ”Presidentti Nicol??s Maduro saa tukea muiden maiden sosialistisilta ja harvainvaltaisilta hallitsijoilta” (25.1.). Se ei kerro muuten kuin rivien välissä, että kolme neljästä maailman maasta ei ole tunnustanut Guaid??a. Tähän Maduroa edelleen Venezuelan presidenttinä pitävien maiden suureen enemmistöön kuuluvat lähes kaikki Aasian ja Afrikan maat mutta myös monia Euroopan ja Latinalaisen Amerikan maita, esimerkiksi Norja, Sveitsi, Kreikka, Italia, Vatikaani, Meksiko, Uruguay ja Bolivia⁸. Näistä monet ovat paljon vähemmän harvainvaltaisia kuin vaikkapa USA.

Kiltti oppositio

Maduron hylkääminen epädemokraattisuuden perusteella näyttää kuitenkin kaikkein omituisimmalta, kun kiinnitetään huomiota siihen, ketä Helsingin Sanomat kannattaa hänen sijastaan. Maduron sentään valitsi yli 6 miljoonaa ihmistä, mutta lehden suosikin Juan Guaid??n valitsitäsmälleen yksi ihminen nimittäin hän itse – ellei sitten oteta huomioon Yhdysvaltain valtiovallan edustajia, jotka tukivat häntä juuri ennen ja heti presidentiksi julistautumisen jälkeen. Vaikka HS kertoo, että Guaid?? oli ”kansainvälisesti tuntematon” (24.1.), se ei kerro, että pienen Voluntad Popular -puolueen kansanedustaja oli tätä ennen ollut tuntematon valtaosalle venezuelalaisistakin⁹. Lehti antaa ymmärtää, että hän on laajaa opposition tukea nauttiva poliitikko. Kuitenkin se, että hänestä oli tullut tammikuussa parlamentin puhemies, ei johtunut hänen suosiostaan vaan siitä, että oppositiopuolueet olivat sopineet viran kierrätyksestä. Toisin kuin esimerkiksi Wall Street Journal Helsingin Sanomat ei tee selkoa, kuinka epädemokraattista sooloilua Guaid?? harjoitti: hänen julistautumisensa tuli yllätyksenä muille oppositiopuolueille ja jopa useimmille hänen puoluetovereistaan.¹⁰

USA-johtoista koalitiota myötäillen lehti haluaa esittää opposition puhtoiseksi demokratian esitaistelijaksi vastakohtana diktaattori Madurolle. Kuitenkin oppositio ja sen johtajat ovat syyllistyneet moniin erittäin epädemokraattisiin ja moraalisesti ja juridisesti tuomittaviin
tekoihin – muun muassa väkivaltaisiin vallankaappausyrityksiin. Esimerkiksi Guaid??n puolueen perustaja ja Helsingin Sanomienkin hänen oppi-isäkseen mainitsema Leopold L??pez (24.1.) oli mukana USA:n tukemassa, lyhytaikaiseksi jääneessä väkivaltaisessa vallankaappauksessa vuonna 2002 – samoin mainittu Henrique Capriles¹¹.

Opposition vuonna 2017 järjestämistä mielenosoituksista lehti kertoo: ”Venezuelalaiset lähtivät kaduille vastustamaan presidentti Maduroa sankoin joukoin myös vuonna 2017. Tuolloin yhteensä yli sata ihmistä kuoli yhteenotoissa turvallisuusjoukkojen kanssa…. Guaid??n kapinalliseen imagoon kuuluu se, että hän on kertonut kaula-arpiensa olevan peräisin kumiluodeista, jotka poliisi ampui Caracasin mielenosoituksissa vuonna 2017.” (24.1.) Kertomatta jää, että noissa mielenosoituksissa osa opposition aktivisteista käyttäytyi erittäin väkivaltaisesti. Uhreja oli 126. Heistä 61:n kohdalla kuolinsyytä ei tiedetä tai se on kiistanalainen. Selvitettyjä tapauksia on 65, joista 14:ssä syyllinen oli virkavallan edustaja. Opposition edustajat ovat suoraan syyllisiä poliittiseen murhaan tai tappoon 23 tapauksessa. Lisäksi 8 tapauksessa kuolema on epäsuorasti ollut seurausta opposition rakentamista barrikadeista.^12?‚  Uhreja olivat useissa tapauksissa ihmiset, jotka vain näyttivät Maduron kannattajilta. Venezuelan konfliktissa on nimittäin ulottuvuus, josta HS ei kerro: rasismi. Opposition ydinkannattajakunta ovat ylä- ja ylempään keskiluokkaan kuuluvat valkoiset. Sen sijaan Maduron kannattajien ydin ovat köyhät ja enemmän tai vähemmän värilliset ihmiset.¹³

Politisoitu apu

Lisää todisteita Maduron pahuudesta saatiin helmikuun lopulla, kun Yhdysvaltain avustuskuljetuksia ei päästetty rajan yli, mistä Helsingin Sanomat uutisoi laajasti. Vielä 3.3. lehti kertoi faktana, että ”sosialistipresidentti Maduro on estänyt humanitaarisen avun toimittamisen maahan”. Kuitenkin Venezuela on kaiken aikaa vastaanottanut humanitaarista apua Punaiselta ristiltä, YK-järjestöiltä ja EU:lta. USA:n apu oli sen sijaan selvästi poliittista, ja sitä ei siksi huolittu. Punainen risti, YK ja kymmenet muut avustusjärjestöt ovat tuominneet humanitaarisen avun politisoimisen¹⁴.

Helsingin Sanomilla tietää varmasti, mikä on syynä talouskriisiin: ”Venezuelassa on runsaat öljyvarat, mutta Venezuela on vajonnut köyhyyteen lähinnä huonon hallinnon takia.” (23.1. ja 26.1.) Lehden pitkäaikainen ulkomaantoimittaja Kari Huhta kirjoittaa: ”Maduro ja hänen
edeltäjänsä, edesmennyt Hugo Ch??vez ovat syösseet yhden Etelä-Amerikan kehittyneimmistä ja luonnonvaroiltaan rikkaimmista valtioista köyhyyteen ja sekasortoon.” (24.1.) Latinalaisesta Amerikasta vuosikymmeniä raportoineen Huhdan luulisi tietävän paremmin, millainen Venezuela oli aikaisemmin. Rikkaiden ja suurten yhtiöiden edut merkitsivät kaikkea – köyhien eivät mitään. Köyhien kansannousu vuonna 1989 tukahdutettiin verilöylyllä, jossa ainakin sadat, mahdollisesti tuhannet ihmiset kuolivat¹⁵. Ennen Ch??vezin tuloa presidentiksi jopa CIA:n mukaan puolet venezuelalaisista kärsi köyhyydestä. Vuosina 1999-2011 Ch??vezin ollessa presidenttinä köyhyys väheni saman yhdysvaltalaislähteen mukaan 27 %:iin.¹⁶

Vaikka huono hallinto on varmasti yksi talouskriisin syistä, Helsingin Sanomat ei kirjoita mitään USA:n määräämien sanktioiden vaikutuksesta köyhyyteen. Kuitenkin Maduroa vastustavan venezuelalaisen taloustieteilijä Francisco Rodriguezin esittämistä luvuista voidaan laskea, että pelkästään vuoden 2017 elokuun ja vuoden 2018 elokuun välisenä aikana Venezuela menetti sanktioiden takia 6 miljardia dollaria¹⁷. Yhdysvaltain hallitus arvioi, että uudet sanktiot estävät Maduron hallitusta käyttämästä ulkomailla olevia varojaan, joiden arvo on 7 miljardia dollaria, ja aiheuttavan vuoden kuluessa 11 miljardin dollarin vientitulojen menetyksen¹⁸. Nämä ovat valtava summia, kun niitä verrataan esimerkiksi Venezuelan tavaran tuontiin vuonna 2018, jonka arvo oli 11 miljardia. Näitä USA:n aiheuttamia menetyksiä on syytä verrata myös maan Venezuelalle tyrkyttämään 20 miljoonaa dollarin arvoiseen ”apuun”¹⁹.

Kommunismia vai kapitalismia?

Yhdysvaltalaisten esikuviensa mukaisesti Helsingin Sanomat kutsuu Venezuelaa kommunistiseksi (23.1. ja 26.1.). Kommunismilla tarkoitetaan kuitenkin ainakin suomenkielessä yhteisomistukseen perustuvaa talousjärjestelmää. Tästä Venezuela on kuitenkin kaukana. Valtiollinenkaan omistus, mihin Helsingin Sanomien käyttämä ilmaisu ”sosialismikokeilu” (7.2.) voi viitata, ei ole erityisen laajaa. Vaikka kuten useimmissa Euroopan maissa Venezuelassakin on tehty monia köyhien asemaa parantavia uudistuksia, maa on edelleen kapitalistinen: yli 60 % taloudesta on yksityisissä käsissä, ja valtion osuus bruttokansantuotteesta on alempi kuin useimmissa Länsi-Euroopan maissa²⁰.

Itse asiassa maan kapitalistisuus voikin olla yksi selittävä tekijä talouskriisille: Yhtiöiden omistajat ja ylimmät toimihenkilöt ovat usein hallituksen intohimoisia vastustajia. He ovat käyttäneet valtaansa talouden sabotoimiseen, mistä YK:n ”demokraattista ja tasa-arvoista kansainvälistä järjestystä edistävän riippumattoman asiantuntijan” ominaisuudessa Venezuelan tilannetta tutkinut Alfred de Zayas raportissaan huomauttaa²¹. Esimerkiksi edellä mainittu Guaid??n puoluetoveri Leopoldo Lopez on ollut maan suurimman elintarvikealan yhtiön Empresas Polarin hallituksen puheenjohtaja. Tämä monialayritys hallitsee Venezuelassa leipäjauhon tuotantoa ja jakelua. Jauhosta onkin maassa usein eniten pulaa.²²

Ruokapula yhdistetään tavallisesti öljyn hinnan laskuun. Pulaa elintarvikkeista on kuitenkin ollut myös öljyn ollessa kallista. Ennemmin kuin öljynhintaan ruoan saatavuuden huonontuminen on liittynyt poliittisesti jännittyneisiin ajanjaksoihin kuten vaaleihin.²³

Avain puuttuu

Helsingin Sanomat kirjoittaa taajaan Venezuealan öljystä, jota maassa on enemmän kuin missään muualla. Lehti ei kuitenkaan halua millään tavoin yhdistää tätä Maduron hallituksen syrjäyttämishankkeeseen, vaikka Venezuelan tapauksessa kytkentä vielä ilmeisempi kuin Lähi-idän sodissa. USA:n johto ei nimittäin yritä peittää asiaa, vaan sanoo sen suoraan. Presidentti Trumpin kansallisen turvallisuuden neuvonantaja John Bolton totesi tammikuun lopulla Fox-TV:n haastattelussa: ”Yhdysvaltain taloutta parantaisi huomattavasti, jos USA:n öljy-yhtiöt voisivat toden teolla investoida ja tuottaa öljyä Venezuelassa.”²⁴ Tätä paljon huomiota herättänyttä lausuntoa Helsingin Sanomat ei ole halunnut kertoa lukijoilleen, vaikka se on avain konfliktin ymmärtämiseen.

Trump itse on useaan otteeseen puhunut toisaalta sotilaallisen intervention mahdollisuudesta Venezuelassa, toisaalta öljyn haltuunottamisesta maissa, joissa Yhdysvallat toimii sotilaallisesti. FBI:n entisen johtajan Andrew McCaben uuden kirjan mukaan Trump yhdisti nämä kaksi asiaa vuonna 2017 keskustellessaan yksityisesti tiedusteluvirkamiesten kanssa. Presidentti sanoi: ”Se (Venezuela) on maa, jonka kanssa meidän pitäisi sotia??€¦ Heillä on kaikki tuo öljy, ja he ovat aivan tuossa takaovellamme”.²⁵

Helsingin Sanomat julkaisee usein hyviä ja kriittisiä raportteja varsinkin monista kotimaan tapahtumista. Miksi siis Venezuelasta esitetään tällaista harhaanjohtavaa propagandaa? Yksi syy lienee lehden omistajien, johdon ja päätoimittajien integroituminen Suomen valtaapitäviin piireihin²⁶, joissa atlantistinen, Nato-hakuinen suuntaus on voimakas. Toisaalta lehden ulkomaantoimituksen esikuvana ovat New York Timesin kaltaiset suuret lehdet, joiden silmäätekevät ovat taas yhdentyneet suurten Nato-maiden eliittiin ja jotka levittävät tämän mukaista propagandaa. Helsingin Sanomien johdolla on myös suorat kytkennät globaaliin eliittiin. Esimerkiksi lehden omistajia ja päätoimittajia on osallistunut ainakin aiemmin maailman ylimpiä valtaapitäviä integroivan Bilderberg-ryhmän kokouksiin²⁷.

?‚ 

Lähteitä

CIA: ”Venezuela”. Teoksessa The World
Factbook 2016-17. Washington D.C.: Central Intelligence Agency,
2016.
https://www.cia.gov/library/publications/the-world-factbook/geos/ve.html.

Cohen, Dan, ja Max Blumenthal: ”The Making of
Juan Guaid??: How the US Regime Change Laboratory Created Venezuela??€�s
Coup Leader”. The Grayzone, 29.1.2019.
https://grayzoneproject.com/2019/01/29/the-making-of-juan-guaido-how-the-us-regime-change-laboratory-created-venezuelas-coup-leader/.

Curcio, Pasqualina: The Visible Hand of the
Market – Economic War in Venezuela. Caracas: Ediciones MinCI,
2017.
https://www.alainet.org/sites/all/libraries/pdf.js/web/viewer.html?file=https%3A%2F%2Fwww.alainet.org%2Fsites%2Fdefault%2Ffiles%2Fthe-visible-hand-of-the-market.-economic-warfare-in-venezuela.-pasqualina-curcio-c.pdf.

Dobson, Paul: ”Infograms: How Much International
Support Does Guaido Really Have?” Venezuelanalysis.Com,
6.2.2019. https://venezuelanalysis.com/analysis/14303.

”Economic Data and Statistics on World Economy
and Economic Freedom”. Teoksessa 2019 Index of Economic Freedom.
Washington D.C.: Heritage Foundation, 2019.
http://www.heritage.org/index/explore.

Ellner, Steve: ”How Much of Venezuela??€â„?s Crisis
Is Really Maduro??€â„?s Fault?” Consortium News, 15.2.2019.
https://consortiumnews.com/2019/02/15/how-much-of-venezuelas-crisis-is-really-maduros-fault/.

Emersberger, Joe: ”Facts Don??€â„?t Interfere With
Propaganda Blitz Against Venezuela??€â„?s Elected President”. FAIR,
12.2.2019.
https://fair.org/home/facts-dont-interfere-with-propaganda-blitz-against-venezuelas-elected-president/.

–––: ”Trump??€â„?s Economic Sanctions Have
Cost Venezuela About $6bn Since August 2017″. Venezuelanalysis.Com,
27.9.2018. https://venezuelanalysis.com/analysis/14073.

Felicien, Ana, Christina Schiavoni, ja Liccia
Romero: ”The Politics of Food in Venezuela”. Monthly Review
70, nro 2 (1.6.2018).
https://monthlyreview.org/2018/06/01/the-politics-of-food-in-venezuela/.

Fox, Jeremy, Jospeh Farrell, ja Francisco
Dominguez: ”International Observers to Venezuela??€â„?s Election Pen
Letter to the EU”. OffGuardian, 8.3.2019.
https://off-guardian.org/2019/03/08/international-observers-to-venezuelas-election-pen-letter-to-the-eu/.

Harris, Roger: ”Juan Guaid??: The Man Who Would
Be President of Venezuela Doesn??€�t Have a Constitutional Leg to
Stand On”. Viitattu 11.2.2019.
https://www.counterpunch.org/2019/02/08/juan-guaido-the-man-who-would-be-president-of-venezuela-doesnt-have-a-constitutional-leg-to-stand-on/.

Koerner, Lucas: ”The Global Left and the Danger
of a Dirty War in Venezuela”. MintPress News, 25.2.2019.
https://www.mintpressnews.com/global-left-danger-dirty-war-venezuela/255501/.

–––: ”Venezuela: Coup d??€â„?Etat or
Constitutional Transition?” Venezuelanalysis.Com, 6.2.2019.
https://venezuelanalysis.com/analysis/14304.

Koerner, Lucas, Sharmini Peries, ja Greg Wilpert:
”Is the US Orchestrating a Coup in Venezuela?” The Real News
Network, 23.1.2019.
https://therealnews.com/stories/coup-in-progress-in-venezuela-trnn-live.

Kukkala, Emilia, ja Pontus Purokuru: Luokkavallan
vahtikoirat, Miten suomalaiset toimittajat auttavat eliittiä
pysymään eliittinä. Into, Helsinki, 2016.

Luhnow, David, Juan Forero, ja Jos?© de C??rdoba:
”??€~What the Hell Is Going On???€â„? How a Small Group Seized Control
of Venezuela??€â„?s Opposition”. Wall Street Journal, 7.2.2019,
osa World.
https://www.wsj.com/articles/what-the-hell-is-going-on-how-a-tiny-cabal-galvanized-venezuelas-opposition-11549555626.

MacLeod, Alan: ”How the Media Manufactures
Consent for Regime Change in Venezuela”. MintPress News,
11.2.2019.
https://www.mintpressnews.com/how-the-media-manufactures-consent-for-regime-change-in-venezuela/254920/.

–––: ”??€~Venezuela??€â„?: Media??€â„?s One-Word
Rebuttal to the Threat of Socialism”. Fairness & Accuracy in
Reporting. New York: FAIR, 8.2.2019.
https://fair.org/home/venezuela-medias-one-word-rebuttal-to-the-threat-of-socialism/.

”Macron??€â„?s Popularity Hits New Low amid French
Protests: Poll”. Reuters, 4.12.2018.
https://www.reuters.com/article/us-france-protests-poll-idUSKBN1O30MD.

Palast, Greg: ”In Venezuela, White Supremacy Is
a Key Driver of the Coup”. Truthout, 7.2.2019.
https://truthout.org/articles/in-venezuela-white-supremacy-is-a-key-driver-of-the-coup/.

Transparency International: ”Corruption on the
rise in Latin America and the Caribbean”. Transparency
International, 2017.
https://www.transparency.org/news/feature/corruption_on_the_rise_in_latin_america_and_the_caribbean.

”U.S. Imposes Sanctions on Venezuela in Latest
Challenge to Maduro”. Democracy Now!, 29.1.2019.
https://www.democracynow.org/2019/1/29/headlines.

Venezuelanalysis.com: ”Debunking the Lies About
the Venezuela Humanitarian Aid Showdown”. MintPress News,
28.2.2019.
https://www.mintpressnews.com/debunking-mistruths-venezuela-humanitarian-aid-showdown/255712/.

–––: ”In Detail: The Deaths So Far”.
Venezuelanalysis.Com, 11.7.2017.
https://venezuelanalysis.com/analysis/13081.

Ward, Alex: ”Andrew McCabe claims Trump wanted
war in Venezuela because ??€â„?they have all that oil??€â„?”. Vox,
20.2.2019.
https://www.vox.com/world/2019/2/20/18233394/mccabe-trump-venezuela-war-oil-lawrence.

Wikipedia contributors: ”2018 Venezuelan
Presidential Election”. Wikipedia, 2.3.2019.
https://en.wikipedia.org/w/index.php?title=2018_Venezuelan_presidential_election&oldid=885848142.

–––: ”Caracazo”. Wikipedia,
6.3.2019.
https://en.wikipedia.org/w/index.php?title=Caracazo&oldid=886398865.

Wikipedia-projektin osanottajat: ”Bilderberg-ryhmä
– Wikipedia”. Wikipedia, 20.6.2018.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Bilderberg-ryhm%C3%A4.

Wilpert, Gregory: ”Corruption in Venezuela”.
Venezuelanalysis.Com, 27.9.2007.
https://venezuelanalysis.com/analysis/2654.

Wong, Edward, ja Nicholas Casey: ”U.S. Targets
Venezuela With Tough Oil Sanctions During Crisis of Power”. The
New York Times, 29.1.2019, osa U.S.
https://www.nytimes.com/2019/01/28/us/politics/venezuela-sanctions-trump-oil.html.

Zayas, Alfred de: ”Report of the Independent
Expert on the promotion of a democratic and equitable international
order on his mission to the Bolivarian Republic of Venezuela and
Ecuador”. United Nations, General Assembly. Human Rights Council,
Thirty-ninth session, 10.9.2018.
https://documents-dds-ny.un.org/doc/UNDOC/GEN/G18/239/31/PDF/G1823931.pdf.

?‚ 

Loppuviitteet

Olli Tammilehto