Eduskunta joutuu lähikuukausina ottamaan kantaa DCA-sopimukseen, joka koskee Suomen ja Yhdysvaltain välistä sotilaallista yhteistyötä. Kun kansanedustajilta kyselee sopimuksesta, he viittaava saamaansa salaiseen tietoon. Siksi heidän on vaikea keskustella ja perustella DCA-kantaansa tavallisille kuolevaisille.
Eikö asian käsittely salaisen tiedon pohjalla ole monella tavoin demokratian vastaista? Salattu tietoa tuottava ja levittävä taho saa tavattomasti valtaa, koska hänen tai sen argumentit eivät kohtaa asiantuntevia vasta-argumentteja.
Salaseuran valtaa helposti ylimielisyys, joka johtaa irrationaalisiin päätöksiin. Sen jäsenet alkavat kuvitella olevansa suuriin salaisuuksiin vihitty joukko, joka yksin ymmärtää Suomen edun. Siksi he sulkevat silmänsä ja korvansa ulkopuolelta tulevilta asiallisilta ja hyvin perustelluiltakin näkemyksiltä.
Todennäköisesti kyseessä oleva salattu aineisto on tiedustelutietoa. Vastapuolen sotilaallista varustautumista ja suunnitelmia koskeva tiedustelupalvelujen tuottama tieto on kuitenkin tunnetusti epäluotettavaa. Esimerkiksi Yhdysvaltain hyökkäyssotaa vuonna 2003 perusteltiin Irakin joukkotuhoaseilla, joita todellisuudessa ei ollut olemassa.
Toisaalta vaikka kansanedustajien saama salainen tieto pitäisi sinänsä paikkansa, se voi olla monitulkintaista. Esimerkiksi Venäjän aseet ja sotilaat itärajallamme voivat näyttää uhkaavilta ja siksi oikeuttaa DCA-sopimuksen solmimisen. Toinen tulkinta saattaisi kuitenkin olla se, että osa tästä Venäjän varustautumisesta johtuu juuri DCA-sopimuksen valmistelusta ja että DCA:n solmiminen ja sen tuomat Yhdysvaltain sotilastukikohdat lisäisivät naapurin varustautumista.
Olli Tammilehto
PS. Tätäkään kirjoitusta Helsingin Sanomat ei suostunut julkaisemaan. Lehti ei kirjoita mitään DCA:sta, vaikka hallitus julkaisi 28.3. eduskunnalle annettavan DCA-esityksensä luonnoksen. Luonnoksesta voi jokainen kommentoida eli antaa oman lausuntonsa Lausuntopalvelussa.