| Tämä Olli Tammilehdon kirjoitus on julkaistu lyhennettynä Kalevassa 22.12.2012, Keskisuomalaisessa 7.1.2013 ja Savon Sanomissa 15.1.2013. Uudelleen julkaiseminen toivottavaa. Siitä tarkemmin tekijän kotisivulla. |
Ilmastokatastrofi voidaan torjua enää vain talouslaskulla
Yleinen tavoite ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on pitää lämpötilan nousu alle kahdessa asteessa. Maailman valtiot sitoutuivat esimerkiksi Kööpenhaminan ja Cancunin ilmastokonferensseissa tähän tavoitteeseen. Aiemmin ajateltiin, että kyse on vaarallisen ilmastonmuutoksen torjumisesta. Nykytietämyksellä 2 oC:n raja kulkee enemmin vaarallisen ja erittäin vaarallisen ilmastonmuutoksen välillä: jo nykyinen 0,8 oC nousu esiteollisista ajoista lähtien on vaarallinen. Marraskuussa esitetyissä asiantuntijapuheenvuoroissa on käynyt kuitenkin selväksi, että 2 oC rajan alapuolella pysyttely on paljon vaikeampaa ja siihen tarvittavan toimet ovat paljon kiireellisempiä kuin on aiemmin kuviteltu. Samalla on kuitenkin on vahvistunut käsitys, että se on aivan välttämätöntä: muuten elämme jo ennen vuosisadan loppua ilmastokatastrofin keskellä.
Yksi tärkeistä puheenvuoroista tulee PricewaterhouseCoopers- eli PwC-yhtiöltä. Se on maailman suurin konsultti- ja kirjanpitofirma, jonka päämaja on Lontoossa. Yhtiö julkaisee vuosittain ”Low carbon economy indexiä”, jossa selvitetään, miten maailma on edennyt vähän hiilidioksidia päästävään talouteen. Marraskuun alussa ilmestynyt tämänvuotinen raportti on synkkää luettavaa. Hiilidioksidipäästö bruttokansantuoteyksikköä kohden eli talouden hiili-intensiteetti on alentunut viime vuosina vain vähän: 0,8 % vuodessa. Hiili-intensiteetin pitäisi kuitenkin laskea reippaasti talouskasvua nopeammin, jotta hiilidioksidipäästöt kaiken kaikkiaan alenisivat riittävästi. PwC:n mukaan 2 oC:n tavoite edellyttäisi, että hiili-intensiteetti laskisi tästä lähtien vähintään 5,1 % joka vuosi vuoteen 2050 saakka. Näin nopeaa vähähiilisyyteen siirtymistä ei ole tapahtunut yhtenäkään vuonna sen jälkeen kun asiaa koskevia tilastoja alettiin tehdä 50 vuotta sitten. Niinpä PwC toteaa: ”Hallitusten kunnianhimoiset pyrkimykset rajoittaa lämpeneminen kahteen asteeseen vaikuttavat erittäin epärealistisilta.” Konsulttiyhtiön mukaan olemme nyt matkalla 6 oC esiteollista aikaa lämpimämpään maailmaan. Tällainen lämpötila saavutettaisiin vuosisadan loppuun mennessä. Nousun rajoittaminen neljään asteeseenkin edellyttäisi hiili-intensiteetin laskua neljä kertaa nopeammin, kuin mitä nyt tapahtuu.
PwC ei juurikaan tuo esille yli 2 oC lämmittämisen seurauksia. Laajasti niitä sen sijaan käsittelee Maailmanpankin niin ikään marraskuussa ilmestynyt raportti ”4o, Turn Down the Heat, Why a 4 oC Warmer World Must be Avoided” (4o, Pankaa lämpö pienemmälle, Miksi 4 oC lämpimämpää maailmaa täytyy karttaa). Sen on laatinut yksi maailman johtavista ilmastontutkimuslaitoksista, saksalainen Potsdam-Institut. Raportin mukaan tällaisen lämpenemisen seuraukset ovat katastrofaaliset. Neljän asteen keskimääräisen lämpötilan nousu merkitsisi sitä, että laajojen manneralueiden lämpötila nousisi yli 6 oC. Monilla trooppisilla alueilla viileimmät kuukauden olisivat kuumempia kuin nykyiset kuumimmat kuukaudet. Välimeren maissa, Pohjois-Afrikassa, Lähi-idässä ja Tiibetin ylängöllä lähes koko kesä olisi todennäköisesti kuumempi kuin pahimmat nykyisin koettavat lyhytaikaiset helleaallot. Tämän kaiken lisäksi tulisivat vielä uudet, kaikki tähänastiset ennätykset reippaasti ylittävät helleaallot.
Jäätiköiden sulamisen takia merenpinta nousisi vuoteen 2100 mennessä 0,5-1 metriä, mahdollisesti jopa enemmän. Kun samalla myrskyjen ja niitä seuraavien tulvien voimakkuus kasvaisi, satojen miljoonien rannikoilla asuvien ihmisten elämä kävisi sietämättömäksi. Jo nyt maailman 50:stä suurimmasta kaupungista 22 sijaitsee tulvariskivyöhykkeillä. Veden vahinkoja lisäisivät monin paikoin lisääntyvät rankkasateet, jotka aiheuttaisivat tulvia esimerkiksi Niilin ja Gangesin varrella. Sateisuus ylipäänsä lisääntyisi muun muassa Pohjois-Amerikan pohjoisosissa ja Pohjois-Euroopassa.
Toisaalta laajat alueet muuttuisivat entistä kuivemmiksi, muun muassa Etelä-Eurooppa, suurin osa Afrikkaa ja suuret osat Pohjois- ja Etelä-Amerikkaa. Kuivuus ja kuumuus lisäisivät metsä- ja maastopaloja. Nämä yhdessä äärisäiden kanssa tuhoaisivat ekosysteemejä ja kiihdyttäisi lajikatoa.
Tällä radikaalisti muuttuneella planeetalla ihmisten olisi ratkaisevasti vaikeampaa säilyä hengissä. Tulvat, helleaallot ja savusumun lisääntyminen tappaisivat ihmisiä joukoittain. Ravinnontuotanto järkkyisi, kun kuumuus, kuivuus, merenpinnan nousu, tulvat ja sään epävakaisuus vähentäisivät satoja. Merestäkään ei saataisi ravintoa, kun lämpeneminen ja hiilidioksidin imeytymisen aiheuttama happaneminen tuhoaisivat merien ekosysteemejä.
Lämpötilan nousu ja laajoilla alueilla tapahtuva kosteuden, sateisuuden ja tulvien yleisyyden kasvu lisäisivät taudin aiheuttajia. Niiden olisi helppo iskeä nälän ja puutteellisen ravinnon heikentämiin ihmisiin.
Satamien ja joidenkin muiden keskeisten infrastruktuurein tuhoutuminen voisi aiheuttaa ketjureaktion, joka lamauttaisi modernien yhteiskuntien toimintoja laajoilla alueilla. Seuraukset ihmisten turvallisuudelle ja hengissä säilymiselle olisivat arvaamattomat.
Ehkä pahinta olisi kuitenkin se, että kun lämpötilan nousu ylittää 2 oC, on suuri riski ylittää niin sanottuja keikahduspisteitä (tipping points). Näiden kynnysten jälkeen luonnon omat prosessit pitävät itse huolta siitä, että lämpötila nousee nopeasti ihmisten aiheuttamista päästöistä riippumatta. Tällöin edellä mainitut kielteiset vaikutukset moninkertaistuisivat.
Kaiken kaikkiaan neljän asteen lämpenemisen todennäköiset vaikutukset ja riskit ovat niin valtavat, että – raportin sanoin – tällaista ”lämpenemistä ei yksinkertaisesti saa antaa tapahtua”.
Kun näiden kahden arvovaltaisen raportin sanomat yhdistää ihmiskunta näyttää joutuneen epätoivoiseen umpikujaan: Toisaalta Maailmanpankin raportin mukaan 4 oC nousun seuraukset ovat niin hirveitä, että se täytyy ehdottomasti välttää. Toisaalta PwC:n raportin mukaan tällaista lämpötilan nousua ei voi välttää: pyrkimykset pitää lämpötilannousu kahdessa asteessa ovat epärealistisia ja on varauduttava jopa 6 oC nousuun tällä vuosisadalla.
Marraskuun kolmas tärkeä puheenvuoro tarjoaa yhden tien ulos tästä umpikujasta. Yksi maailman johtavista ilmastotutkijoista Kevin Anderson piti 6.11. merkittävän alustuksen Bristolin yliopiston Cabot Instituutissa. Hän oli täsmälleen samaa mieltä PwC:n tutkijoiden kanssa talouden hiili-intensiteetin laskunopeudesta. Sitä ei pystytä laskemaan kyllin nopeasti: jo pelkästään energian tuotantoteknologian muuttamisen hitaus estää sen. Se, että viralliset asiantuntijat puhuvat edelleen siitä, että tuulivoimaloilla, aurinkopaneeleilla ynnä muilla voidaan torjua yli 2 oC nousu, johtuu Andersonin mukaan rohkeuden puutteesta ja epärehellisyydestä. Epävirallisessa keskustelussa yksi Britannian johtava energiavirkamies oli sanonut: ”liian paljon on investoitu 2 asteen tavoitteeseen”. Jos sanoisimme, ettei se ole mahdollista, ”se johtaisi toivottomuuden tunteeseen”. Kun Anderson oli kysynyt asiantuntijalta, onko meidän siis valehdeltavat tutkimustuloksista, tämä oli vastannut: ”No, ehkä meidän ei pitäisi olla niin rehellisiä.”
Anderson itse ei kuitenkaan ole epätoivoinen. Se, että PwC ja lukuisat asiantuntijat pitävät tällä hetkellä 2 oC tavoitetta ”täysin epärealistisena”, johtuu siitä, että he olettavat taloudellisesta kasvusta luopumisen mahdottomaksi. Anderson sen sijaan ehdottaa täysin vakavissaan suunniteltua talouslamaa vanhoissa teollisuusmaissa. Kun taloudellisen toiminnan määrä saadaan laskemaan, ei haittaa vaikka talouden hiili-intensiteetiä ei pystytä laskemaan nopeasti. Andersonin mukaan maailman hyvätuloinen vähemmistö voi helposti ja nopeasti laskea päästöjään nopeasti kulutusteknologian ja elämäntavan muutoksilla. Andersonilla on kanttia sanoa näin: hän on itse luopunut yksityisautoilusta ja lentämisestä.
Maailmanpankin raportin tarkka lukeminen antaa lisää pontta Andersonin vaatimukselle. Siitä nimittäin selviää, että 4 oC nousu todennäköisesti lamauttaisi maailmantalouden. Talouslamalle ei siis ole vaihtoehtoa. Siitä on kuitenkin kaksi variaatiota: alkaa nyt suunnitellusti sopeutua talouslaskuun ja tarjota lapsillemme siedettävä tulevaisuus tai sitten jatkaa jonkin aikaa kasvutaloutta ja antaa lastemme sopeutua suunnittelemattomaan talouslaskuun rappeutuneella ja kauhujen täyttämällä maapallolla.
Voit kommentoida tätä kirjoitusta julkisesti toisella sivustollani: tammilehto.info/ei-ilman-talouslaskua24.php
|
Palautetta kirjoittajalle (myös tämän sivuston teknsisistä yksityiskohdista) voi
lähettää osoitteeseen
Kirjoituksen uudelleen julkaiseminen on toivottavaa. Siitä tarkemmin tekijän kotisivulla. |
Takaisin tekijän (Olli Tammilehto) kotisivun alkuun (http://www.tammilehto.info)
07.01.13