| Tämä Olli Tammilehdon kirjoitus on julkaistu lyhennettynä Ydin-lehden numerossa 1/2004.Uudelleen julkaiseminen toivottavaa. Siitä tarkemmin tekijän kotisivulla. |
Osama ja 19 rosvoa ynnä muita salaliittoteorioita
Kun tasan kaksi vuotta oli kulunut lentokoneiden syöksymisestä World Trade Centeriin ja Pentagoniin, STT välitti seuraavan uutisen:
“Tutkijoiden mukaan World Trade Centerin tornien teräsrakenteet olivat rakennemääräysten mukaisia ja jopa määräyksiä vahvempia. Tutkijat yrittävät edelleen selvittää syytä siihen, miksi terrori-iskun kohteena olleet tornit kuitenkin romahtivat.”
Miksi tätä on niin vaikea selittää? Miksi on niin monia muita vuoden 2001 syyskuun 11. päivä tapahtumia, joille ei ole annettu virallista selitystä? Esimerkiksi miksi USA:n ilmavalvonta ja -puolustus oli lähes täydellisessä lamassa toista tuntia juuri terrorihyökkäyksen aikana?
Tieteessä selittämättömät ilmiöt johtavat usein siihen, että aletaan miettiä, olisiko vallitsevissa teorioissa jotain vikaa, ja koetetaan kehittää vaihtoehtoisia teorioita. Olisiko siis tässäkin kysymys siitä, että virallinen tarina syyskuun 11. päivän tapahtumista on virheellinen ja muuttamalla tätä tarinaa eli “teoriaa” selittämättömät tapahtuvat loksahtavat paikoilleen?
Mutta emmehän voi ryhtyä epäilemään mediassa juurta jaksaen käsiteltyä terroristikertomusta ja ruveta salaliittoteoreetikoiksi! Mutta entä jos jo olemme salaliittoteoreetikoita? Eikö virallinen kertomus 11.9.01 sattuneista tapahtumista ole juuri tyypillinen salaliittoteoria? Siinähän nimenomaan puhutaan salaliitosta, jonka mystisen Osama bin Ladenin johtama hämärä Al Qaida on tehnyt USA:n pään menoksi ja jonka 19 fanaattista terroristia toteuttavat. Salaliittoteorialle tyypillisesti juuri mitään todisteita ei esitetä. Ne korvaa teorian jatkuva toistaminen, jolloin siitä tulee uskottava, koska “kaikkihan” niin ajattelevat. Kuten muissakin salaliittoteorioissa, teorian kanssa ristiriidassa olevat seikat torjutaan ilman perusteluja ja niiden esittäjät leimataan epäilyttäviksi. Sen sijaan teoriaa sovelletaan yhä useampaan uuteen tapaukseen. Jotkut samankaltaiset piirteet alkuperäisen tapauksen kanssa riittää – suoria todisteita ei tarvita. Se, että salaliittolaiset siis jatkuvasti tekevät pahojaan, vahvistaa nyt alkuperäistä tarinaa: koska salaliittolaiset syyllistyvät kaikkiin näihin rikoksiin, on entistä uskottavampaa, että he tekivät myös alkuperäisen rikoksen.
Se, että tässä tapauksessa salaliittoteorian olisivat panneet liikkeelle valtiolliset elimet, ei olisi mitään poikkeuksellista. Maailman tunnetuimman salaliittoteorian laati Venäjän salainen poliisi Ohrana. Se alkoi vuonna 1903 levittää kirjoitusta nimeltä “Siionin viisaiden pöytäkirja”. Tämän juutalaisten maailmanlaajuista salaliittoa koskevan teorian levittämistä jatkoivat myöhemmin muun muassa Henry Ford ja Adolf Hitler.
Tuosta kohtalokkaasta syyskuun päivästä kuluneiden runsaan kahden vuoden kuluessa maailmalla on nopeasti kasvanut niiden ihmisten määrä, jotka todellakin ajattelevat, että “Osama ja 19 rosvoa” on epäuskottava salaliittoteoria ja totuus on jotakin aivan muuta. Tähän on vaikuttanut laaja syyskuun 11.:tä päivää koskeva kriittinen kirjallisuus, jota on julkaistu sekä internetissä että painettuna. Osa alan kirjoista on ollut myyntimenestyksiä anglosaksisen maailman – mukaan lukien Suomi – ulkopuolella Venäjää ja Indonesiaa myöten.
Saksassa muutamat 11.9.-kirjat ovat pitkään olleet myyntitilastojen kärjen tuntumassa. Eniten huomiota on herättänyt Saksan entisen tutkimus- ja teknologiaministerin Andreas von Bülowin kirja “Die CIA und der 11. September” (CIA ja syyskuun 11., Piper, München 2003). Tätä mielenkiintoisempia ja asian ymmärtämistä edistävämpiä ovat Mathias Bröckersin kirjat “Verschwörungen, Verschwörungstheorien und die Geheimnisse des 11.9.” (Salaliitot, salaliittoteoriat ja 11.9.:n salaisuudet, Zweitausendeins, Frankfurt am Main 2002) ja “Fakten, Fälschungen und die unterdrückten Beweise des 11.9.” (yhdessä Andreas Haussin kanssa, “Syyskuun 11. päivän tosiasiat, väärennökset ja pimitetyt todisteet, Zweitausendeins, Frankfurt am Main 2003). Edellistä näistä kirjoista on myyty jo 46 painosta ja se on käännetty lukuisille kielille.
Englannissakin virallisen 11.9.-teorian kyseenalaistaminen pääsi suureen julkisuuteen, kun Blairin hallituksen entinen ympäristöministeri Michael Meacher liittyi kriitikkoliikkeeseen. Hän julkaisi Guardianissa 5.9.03 artikkelin “ The war on terrorism is bogus, The 9/11 attacks gave the US an ideal pretext to use force to secure its global domination” (Sota terrorismia vastaan on väärennös, Syyskuun 11. päivän hyökkäykset antoivat USA:lle parhaan mahdollisen tekosyyn varmistaa voiman käytöllä itselleen maailmanlaajuinen ylivalta). Kuvaavaa on, että häntä vastaan näkyvimmin hyökänneen kirjoittajan suurin huoli oli se, että Meacherin Guardianissa saama lukijapalaute oli valtaosaltaan myönteistä.
Suomeksi virallista teoriaa kyseenalaistavasta laajasta kirjallisuudesta on ilmestynyt vain Michel Chossudovskyn kirja “Sota ja globalisaatio” (Like, Helsinki 2003), jonka myynti ei ole vielä yltänyt lähellekään tilaston kärkeä. Lisäksi Hannu Yli-Karjanmaa on koonnut laajan suomenkielisen nettisivuston osoitteeseen http://members.surfeu.fi/11syyskuu/. Sivuilta löytyy runsaasti linkkejä vastaaville ulkomaisille sivustoille.
Tämän kaiken kritiikin ydinsisältöä on pitkä lista alussa mainittujen seikkojen kaltaisia tosiasioita, joita ainakin näyttää olevan vaikea sovittaa viralliseen 11.9.-tarinaan. Koska näiden seikkojen herättämiin kysymyksiin ei ole viranomaisten taholta vastattu, ne esitetään usein vastaamattomien kysymysten luettelona. Näitä satoihin kysymyksiin kuuluvat muun muassa seuraavat:
●Miksi suureksi terroristiksi jo julistettua Osama bin Ladenia ei pidätetty, vaikka se useaan kertaan ennen terrorihyökkäystä olisi ollut äärimmäisen helppoa?
●Miksi useiden ulkomaisten tiedustelupalvelujen ja valtionpäämiesten varoituksiin, jotka koskivat odotettavissa olevaa, siviililentokoneiden avulla tapahtuvaa hyökkäystä ei reagoitu?
●Miten simulaattoreilla joitakin lentotunteja ottaneet terroristit osasivat lentää Washington DC:n yläpuolella vaikeasti hallittavilla matkustajakoneilla monimutkaista taitolentoa?
●Miksi presidentti Bush, puolustusministeri Rumsfield ja useat muut USA:n korkeimman johdon edustajat jatkoivat puuhiaan kuultuaan terrorihyökkäyksestä ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut?
●Miksi USA:n hallitus väittää, ettei osannut mitenkään varautua lentokoneilla tapahtuvaan hyökkäykseen, vaikka Pentagonin itse julkaisemien tietojen ja kuvien mukaan aivan tapahtuneen kaltaista ja juuri samalla konetyypillä tehdyn hyökkäyksen pelastustoimintaa harjoiteltiin vuosina 2000 ja 2001 Pentagonissa pienoismallien avulla?
●Miksi World Trade Centerin torni numero 7 romahti seitsemän tuntia kaksoistornien kasaan painumisen jälkeen, vaikka siihen ei osunut lentokonetta ja ennen romahdusta tornissa nähtiin vain pieni tulipalo ja vaikka tulipalot eivät ole koskaan aiemmin romahduttaneet tällaisia rakennuksia?
●Miksi Bushin hallinto yrittää kaikin keinoin salata terroristihyökkäyksiä tutkivalta komissiolta asiakirjoja ja muilla tavoin vaikeuttaa syyskuun 11. päivän tapahtumien tutkimista kongressissa?
Nämä ja lukuisat muut samansuuntaiset tiedot eivät perustu salaliittoteoreetikkojen itseriittoiseen spekulointiin, vaan ne ovat peräisin tavanomaisten tiedotusvälineiden raporteista sekä viranomaisten lausunnoista ja julkaisuista. Niistä useimmat ovat jossain vaiheessa vilahtaneet valtajulkisuudessa mutta siivilöityneet sen toistamasta 11.9.-tarinasta. Niiden luotettavuus ei tietenkään ole absoluuttista, kuten ei minkään ajankohtaisia tapahtumia koskevan tiedon. Mutta jos ylipäänsä käytämme sanomalehtiä muuhun kuin sytykkeeksi ja vessapaperiksi, meidän on pidettävä niiden paikkansapitävyyden todennäköisyyttä jokseenkin korkeana.
Nämä seikat voi tietenkin haluttaessa nivoa viralliseen totuuteen syyskuun 11. päivästä olettamalla suuren joukon mitä uskomattomampia kömmähdyksiä ja äärimmäisen epätodennäköisen sarjan yhteensattumia. Samalla tavoin uuden ajan alussa maakeskeinen maailmankuva saatettiin pelastaa olettamalla planeettojen maan ympäri kulkevilla radoillaan tekevät mitä kummallisempia mutkia.
Paljon helpompaa viralliseen tarinaan kovin huonosti sopivat faktat on kuitenkin ymmärtää hylkäämällä ylhäältä Washington D.C.:stä meille ilmoitettu totuus. Kriittisen 11.9.-kirjallisuuden esiin nostamat tiedot viittaavat vahvasti siihen, että USA:n hallitus tai sen osa antoi joko tahallaan vapaat kädet ulkopuoliselle terroristijoukolle tai sitten itse toteutti CIA:n tai jonkin muun salaisen palvelun avulla lentokonehyökkäykset. Sitä, miten tämä yksityiskohdissaan suoritettiin, on tietenkin vaikea tässä vaiheessa sanoa. Tosin monet kirjoittajat esittävät oman yksityiskohtaisen salaliittoteoriansa, mutta parhaimmat 11.9.-kirjat ja -kirjoitukset antavat tilaa erilaisille mahdollisuuksille ja pyrkivät erottamaan virallisen teorian kyseenalaistamisen vaihtoehtoisen teorian kehittämisestä.
Suhtautumista syyskuun 11. päivän ympärillä pyörivään salaliittokeskusteluun helpottaa Bröckersin ensimmäisessä kirjassaan tekemä jäsentely: Historia opettaa meille, että salaliitot ovat varteenotettava ilmiö ja niiden olemassaoloa ei yleisellä tasolla voi kiistää. Kuitenkin juuri kyseessä olevien liittojen salaisuudesta johtuen ajankohtaisista salaliitoista meillä on luonnostaan vähän tietoa ja sekin epävarmaa. Salaliittoteoriat tekevät väkisin tästä epävarmuudesta varmaa tietoa käyttämällä kehäpäätelmiä ja muita kyseenalaisia menetelmiä. Sen sijaan Bröckersin lanseeraama “kriittinen konspiratologia” ei kiellä tätä epävarmuutta ja on hyvin varovainen yksityiskohtia koskevissa johtopäätöksissään. Toisaalta kriittinen konspiratologia pitää salaliittoteoreetikkojen tavoin mahdollisten salaliittojen tutkimista tärkeänä.
Syyskuun 11. päivän virallisen tarinan kritiikki on tietenkin vuorostaan herättänyt voimakasta kritiikkiä monilla tahoilla. USA:ssa, jossa 11.9.-kriittinen kirjallisuus on edelleen marginaali-ilmiö, syntyi vasemmistolaisilla nettisivulla ja pienlehdissä jo vuonna 2002 mielenkiintoinen ja kiivas keskustelu. Esimerkiksi Noam Chomskyn kirjoituksia paljon julkaisseella Z-nettisivustolla ilmestyi 2.6.2002 Michael Albertin ja Stephen Shalomin perusteellinen artikkeli kaikkia salaliittoihin viittaavia kirjoittajia vastaan. Heidän mukaansa tällainen kirjoittelu vie vasemmistoa harhaan: vasemmistolaisesta perspektiivistä yhteiskunnan ilmiöitä tulee selittää rakenteellisista syistä käsin, mutta salaliittopuhe vie huomion yksityisten poliitikkojen syyllisyyteen.
Center for Cooperative Research -järjestön tutkijat syyttivät puolestaan Albertia ja Shalomia idealismista: nämä haluavat suoralta kädeltä hylätä asiat, jotka eivät sovi heidän valmiisiin rakenteellisiin teorioihinsa. Havaitut salaliitot saattavat hyvinkin sopia uuteen rakenteelliseen teoriaan. Sitä paitsi vasemmiston ensisijainen tehtävä on maailman muuttaminen eikä teorioiden rakentelu. Tieto poliitikkojen häikäilemättömästä toiminnasta kulissien takana voi saada ihmiset liikkeelle, ja monenlaiset yhteiskunnalliset liikkeet voivat ennalta arvaamattoman prosessin kautta muuttaa yhteiskuntaa
Useissa maissa 11.9.-kirjojen suuret painokset ovat vieneet kritiikin myös valtajulkisuuteen. Saksassa Bröckersin ja muien kirjat saivat suurissa lehdissä ensin normaalin kohtelun: niitä sekä haukuttiin että kiitettiin. Ne ja niiden saama julkisuus vaikuttivat ihmisten käsityksiin niin, että huhtikuussa 2003 julkaistun mielipidetiedustelun mukaan 68 % saksalaisista ei uskonut, että TV ja lehdistö olivat kertoneet terrorihyökkäyksestä koko totuuden. Alle 30-vuotiaista 31 % uskoi, että hyökkäys tehtiin USA:n hallituksen toimeksiannosta.
Valtamedian vastahyökkäystä ei tarvinnut odottaa kauan. NDR-televisioaseman Panorama-lähetyksessä 21.8.03. saatiin haastattelukatkelmia ja kommentointia sopivasti yhdistelemällä vaikutelma, että Bröckers uskoi World Trade Centerin sortuneen ydinpommin räjähdyksessä. Epäuskottavuuden lisäämiseksi leikattiin ohjelmaan pätkiä natsipuolue NPD:n edustajan Horst Mahlerin haastattelusta.
Syyskuun 8. 2003 ampui Der Spiegel täyslaidallisen virallisen totuuden epäilijöitä kohti. Lehden kannessa on väärinpäin käännetty palava WTC-torni ja otsikkona “Syyskuun 11. päivän salaliitto, Miten salaliittofanaatikot kääntävät todellisuuden ylösalaisin”. Laaja reportaasi alkaa psykologin haastattelulla, jossa pohditaan, miten Bröckersin ja muiden hulluus on selitettävissä. Bröckers ja muut vakavasti otettavat kriitikot sekoitetaan surutta täysiverisiin salaliittoteoreetikkoihin. Bröckersin useimpia argumentteja ei käsitellä lainkaan. Ainoastaan yksi niistä kumotaan. Kyse on 19 itsemurhalentäjän epäselvästä identiteetistä, jota Bröckers käsittelee laajasti. Spiegel onnistuu saamaan yhden Bröckersin käyttämän valtamedialähteen kumoamaan itsensä.
Miksi Saksan valtamedia katsoo, ettei Bröckersin ja kumppaneiden käsityksiä voi tarkastella asiallisesi ja syyllistyy vastenmieliseen loanheittoon? Jos olisin varsinainen salaliittoteoreetikko, pitäisin ainoana mahdollisuutena sitä, että kyseessä olevat toimittajat ovat osa salaliittoa. Koska en sitä ole, näen muitakin selityksiä:
Yksi mahdollisuus on, että Saksan hallitsevissa piireissä nähdään hyvin vaarallisena se, että kansalaiset alkavat ajatella valtiollisen eliitin jossain maassa voivat uhrata tuhansia omia kansalaisiaan edistääkseen poliittisia päämääriään. Päätoimittajien on helppo samaistua valtiomiesten huoliin ja panna sopivien juttujen teko liikkeelle.
Toinen mahdollinen selitys on toimittajien itsensä voimakas halu torjua epäily, että he eivät olekaan olleet välittämässä tietoa kansalaisille vaan ovat toimineet yhdysvaltalaisen propagandakoneiston sätkynukkeina.
|
Palautetta kirjoittajalle voi lähettää osoitteeseen
Kirjoituksen uudelleen julkaiseminen on toivottavaa. Siitä tarkemmin tekijän kotisivulla. |
Takaisin Olli Tammilehdon kotisivun alkuun (http://www.tammilehto.info/)
29.1.2004