Jaa alla oleva somessa tai sähköpostilla:

Jaa

Tämä Olli Tammilehdon kirjoitus on julkaistu Rauhan Puolesta -lehden numerossa 3/2023. Uudelleen julkaiseminen toivottavaa. Siitä tarkemmin tässä.

USA:n tukikohdat Suomessa: Ansalankoja vai sytytyslankoja

Suomi neuvottelee tällä hetkellä sopimuksesta, joka antaisi Yhdysvalloille oikeuden perustaa sotilastukikohtia maahamme. Tosin näitä maamme rajojen sisällä sijaitsevia USA:n sotilaallista toimintaa tukevia paikkoja ei virallisesti kutsuta tukikohdiksi vaan ”yhteisalueiksi”. Yhdysvaltain sotavoimat saisivat myös varsin vapaasti käyttää Suomen merialueita ja ilmatilaa.1

Tulevan sopimuksen yksityiskohtia ei tiedetä, mutta USA:n tukikohdista ja niiden oikeudellisesta asemasta on maailmalla paljon kokemuksia: Yhdysvalloilla on rajojensa ulkopuolella noin 1000 sotilastukikohtaa noin 130 maassa2. Käytännössä kyseessä näyttää olevan alueluovutus. Esimerkiksi jos Suomen tuleva sopimus olisi suunnilleen samanlainen kuin USA:n Norjan kanssa solmima, Suomen laki ei pätisi tukikohtien sisällä. Rikoksiin – jopa suomalaisen siviilin tappamiseen – palveluksessa tai vapaa-ajalla syyllistyneitä USA:n sotilaita ei voisi tuomita oikeusistuimissamme.3 Suomen viranomaiset eivät voisi tarkastaa, mitä tukikohdissa tapahtuu. Emme esimerkiksi tietäisi, säilytetäänkö niissä ydinaseita tai muita joukkotuhoaseita tai kidutetaanko niissä USA:n sodissa vangitsemia ihmisiä, mitä on tapahtunut joissain Yhdysvaltain tukikohdissa.

Tukikohdat ja niihin liittyvä Yhdysvaltain sotilaallinen toiminta Suomen alueella lisäävät väistämättä jännitystä kahden ydinasevallan välillä: ovathan Venäjän ”pohjoinen pääkaupunki” Pietari ja Murmanskin ydinsukellusvenetukikohta hyvin lähellä. Venäjä tulee kokemaan tukikohdat provokaatioina, joihin se vastaa lisäämällä aseistusta Suomen rajalla, mikä taas lisää jännitystä.

Ydinasevaltojen välinen jännitys merkitsee sitä, että niiden ydinsotaan johtava ”liipaisin” on entistä herkemmässä. Kaikenlaisia Suomen ja Venäjän rajaa lähestyviä lentolaitteita, jotka voisivat periaatteessa kantaa ydinaseita, voidaan tulkita alkavaksi ydinasehyökkäykseksi. Historiasta tunnemme lukuisia tapauksia, joissa havaintovirhe on ollut vähällä käynnistää ydinsodan4.

Esimerkiksi tammikuussa 1995 venäläiset tutkavalvojat havaitsivat norjalaisen revontulien tutkimukseen käytetyn raketin ja luulivat sitä ydinohjukseksi. Venäjä alkoi valmistella vastahyökkäystä. Presidentti Jeltsinin salkku, joka mahdollisti ydinaseiden laukaisun, alkoi toimia, ja hän aktivoi ”ydinaseavaimensa”. Ydinsukellusveneet siirtyivät taisteluvalmiuteen. Onneksi kuitenkin kohta tämän jälkeen tutkavalvojat huomasivat, että raketti ei ollut lentämässä Venäjän ilmatilaan. Jos tämä havainto olisi tehty muutamaa minuuttia myöhemmin, ydinsota olisi syttynyt.5

Suomessa sijaitsevia USA:n tukikohtia on kutsuttu ansalangoiksi, koska Suomeen hyökätessään Venäjä samalla hyökkäisi Yhdysvaltoja vastaan6. Todellisuudessa tukikohdat voivat olla sytytyslankoja, jotka käynnistävät kaiken tuhoavan ydinsodan.


16.06.23
Voit kommentoida tätä kirjoitusta julkisesti sivustolla tammilehto.info

Page Top

Palautetta kirjoittajalle (myös tämän sivuston teknsisistä yksityiskohdista) voi lähettää osoitteeseen
Kirjoituksen uudelleen julkaiseminen on toivottavaa. Siitä tarkemmin tekijän kotisivulla.

Suomessa vapaiden kirjoittajien on yhä vaikeampaa saada toimeentuloa työstään – varsinkin jos kyseenalaistaa vallitsevia käsityksiä ja kertomuksia. Toivon siksi, että te, lukijani, tukisitte suoraan rahallisesti työtäni. Ulkomailla on paljon nettipalveluja, joiden kautta minun kaltaiseni kirjoittajat keräävät tukea. Kuitenkin Suomessa yksityinen rahankeräys on laitonta. Siksi rahallisen tuen täytyy tapahtua ostamisen muodossa. Linkki tukikauppaani: https://tammilehto.info/tuki/index.php

Takaisin tekijän (Olli Tammilehto) kotisivun alkuun (http://www.tammilehto.info)