| Tämä Olli Tammilehdon kirjoitus on julkaistu Kulttuurivihkojen numerossa 1/2014 (kirjoitettu 2013). Uudelleen julkaiseminen toivottavaa. Siitä tarkemmin tekijän kotisivulla. |
Ensimmäinen Konttorin kirja
Alussa Kylä oli autio ja tyhjä. Sitten paikalle saapuivat ensimmäiset taiteilijat ja käsityöläiset. He tarkastelivat paikkoja, ja katso, kaikki oli sangen hyvää. Täällä he voisivat toteuttaa unelmansa ja luoda maan tomusta mitä ihmeellisempiä asioita. Täällä vuokraisäntä ei heitä kiusaisi, sillä jopa he pystyisivät maksamaan vähäisillä tuloillaan työläisten hylkäämien asuntojen vuokrat. Vaikka vesi ei pulpunnut asunnoissa ja helpotus hätään tuli vain ulkona, nämä Normin luopiot kokivat olevansa paratiisissa: Raikas vesi pulppusi suoraan maasta, puut kantoivat hedelmää ja metsien marja- ja sienisadot olivat runsaat. Puhtaat järvet antoivat runsaat kalansaaliit.
Mutta paratiisissa kasvoi myös Rahan ja Pahan tiedon puu, josta he eivät syöneet. He tiesivät, että sinä päivänä, jona he siitä söisivät, paratiisi kuolisi.
Eikä tarvinnut näiden epänormien yksin käyskennellä paratiisissa. Kylästä löytyi apu, joka oli heille sopiva. Sen nimi oli Konttori.
Epänormit ryhtyivät töihin ja pian varastot ja näyttelytilat kuhisivat heidän luomaansa. Ja katso, normit lähtivät liikkeelle kaikista maan ääristä ja suuntasivat kulkunsa Kylään. He ihastelivat epänormien töitä ja moni taulu ja astia vaihtoi omistajaa. Tästä lähtien epänormit saattoivat saada leipänsä päälle voita, ja kaikki olivat ylen tyytyväisiä.
Mutta paratiisissa luikerteli myös yksi kavala olento. Sen nimi oli MAN eli Maan Arvon Nousu. Ja se sanoi Konttorille: ”Onko todellakin niin, ettette saa syödä kaikista paratiisin puista?” Niin Konttori vastasi MANille: ”Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä, mutta Rahan ja Pahan tiedon puun hedelmiä emme saa syödä, koska muuten paratiisi kuolee.” Niin MAN sanoi Konttorille: ”Ei paratiisi siitä suinkaan kuole, vaan sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niin kuin Jumala tietämään, miten rikkauksia voi luoda tyhjästä.” Ja Konttori näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä. Ja hän otti sen hedelmästä ja söi.
Silloin aukenivat Konttorin silmät, ja hän huomasi, että oli ollut typerä: Kylän suosion ansiosta maan arvo oli noussut huimasti. Kasvanut maapääoma tuotti kuitenkin mitättömän pientä korkoa, koska epänormit maksoivat naurettavan alhaisia vuokria. Niinpä konttori korotti heti vuokria reippaasti. Ja kohta alkoi Kylässä itku ja hammasten kiristys. Eiväthän epänormit pystyneet pienillä käsityöstä ja taiteesta saamillaan tuloillaan maksamaan riittävää korko sille suurelle pääomalle, jonka päällä he nyt asuivat ja tekivät työtä. Paratiisi oli nyt kuollut.
Niin epänormit lähtivät yksin ja ryhmissä vaeltamaan kaupungista ja seurakunnasta toiseen etsien työtä ja kerjäten almuja. Kylässä ei enää kaikunut vasaroiden pauke eikä dreijojen surinaa kuultu. Normeille ei ollut enää pajoja, joita katselle, eikä käsitöitä, joita ostaa. Maan arvo alkoi laskea. Nyt Konttori tajusi, että MAN oli pettänyt häntä.
Suuressa hädässään Konttori kutsui kaikki talouskirjanoppineet neuvonpitoon, mutta apukeinoa ei löytynyt. Silloin tapahtui niin, että Kylän keskellä kohoava vuori peittyi sankkaan savuun. Konttori nousi vuorelle, ja katso, savupilven keskellä hän näki itse Henry Fordin. Ford sanoi jylisevällä äänellä: ”Olet saanut rangaistuksen, koska olet kumartanut Taidetta, Käsityöläisyyttä ja muita epäjumalia. Tästä lähtien sinun käskysi on oleva: Minä Automaatio olen Herra, sinun Jumalasi – älä pidä muita jumalia minun rinnallani.”
Konttori laskeutui alas vuorelta kädessään savitaulu, johon Fordin sanat oli kaiverrettu. Hän ripusti taulun keskelle työhuonettaan ja ryhtyi toteuttaman käskyä. Ensimmäiseksi hän perusti Kylään uuden tehtaan, jonka liukuhihnan äärelle kutsuttiin kaikki ympäri maailmaa hajaantuneet epänormit. Tehdas tuotti hienoja robotteja, jotka käsityöläis-tehdastyöläiset muovasivat taidokkaasti itsensä kaltaisiksi. Robotit sijoitettiin ympäri Kylää jo pitkään tyhjinä seisoneisiin pajoihin. Taas alkoi kuulua vasaroiden pauke ja dreijojen surina.
Maan arvo nousi jälleen. Nyt kasvaneelle pääomalle saatiin kunnon korko, sillä robotin olivat aina työssä, eikä niiden ruokkiminen sähköllä ja voiteluöljyllä maksanut paljon. Sitä paitsi robotit eivät tarvinneet asuntoja, joten niihin voitiin ottaa ketä tahansa maksukykyisiä normeja. Robottitehtaassa työskentelevät epänormit, jotka eivät halunneet maksaa korotettuja vuokria, ohjattiin Kylän ulkopuolelle rakennettuihin parakkeihin. Ne, jotka nurisivat uutta rationalisoitua järjestystä vastaan, korvattiin normityöläisillä.
Kylän vierailijoiden määrä kasvoi kasvamistaan. Kaikista maanosista tultiin katsomaan maailman ensimmäistä täysin automatisoitua käsityöläiskylää.
07.03.14
Voit kommentoida tätä kirjoitusta julkisesti toisella sivustollani: tammilehto.info
|
Palautetta kirjoittajalle (myös tämän sivuston teknsisistä yksityiskohdista) voi
lähettää osoitteeseen
Kirjoituksen uudelleen julkaiseminen on toivottavaa. Siitä tarkemmin tekijän kotisivulla. |
Takaisin tekijän (Olli Tammilehto) kotisivun alkuun (http://www.tammilehto.info)