| Tämä Olli Tammilehdon kirjoitus on julkaistu Voima-lehden numerossa 1/2007. Uudelleen julkaiseminen toivottavaa. Siitä tarkemmin tekijän kotisivulla. |
Daniel Cohn-Bendit?
Daniel Cohn-Benditin saksalaisjuutalainen isä ja ranskalaisjuutalainen äiti pakenivat natsien vainoa Saksasta Ranskaan vuonna 1933. Hänen isänsä oli juristi ja aktiivinen trotskilainen. Molemmat vanhemmat kuuluivat Pariisissa samaan intellektuelliryhmään kuin tunnettu kriittisen koulukunnan filosofi ja kirjallisuuskriitikko Walter Benjamin ja vieläkin tunnetumpi filosofi ja totalitarismikriitikko Hannah Arendt. Kun vanhemmat kuulivat liittoutuneiden maihinnoususta, he päättivät tehdä lapsen. Huhtikuun 4. 1945 syntyi Daniel. Hän vietti lapsuutensa Pariisissa, ja muutti vuonna 1958 perheensä kanssa Saksaan. Hän tutustui kriittiseen poliittiseen ajatteluun reformipedagogisessa Odenwandschule-sisäoppilaitoksessa, jossa hän kävi lukionsa. Vielä 18-vuotiaana tämä tuleva valtionvastustaja oli virallisesti valtioton. Hän olisi tuolloin voinut saada Saksan kansalaisuuden lisäksi myös Ranskan kansalaisuuden, muttei ottanut sitä välttääkseen kutsunnat.
Vuonna 1966 Cohn-Bendit palasi Pariisiin opiskellakseen sosiologiaa Nanterren yliopistossa. Hänen opintojaan ohjasi Manuel Castells, joka myöhemmin Yhdysvalloissa kohosi maineeseen verkostoyhteiskuntateoriallaan. Pian opintonsa aloitettuaan hän alkoi toimia anarkistiryhmissä ja osallistui Noir et rouge -lehden (Musta ja punainen) tekemiseen. Yliopistossa hän johti liikettä, joka alkoi seksuaalista vapautta koskevista vaatimuksista mutta ajoi myös anarkistisia ja marxilaisia yhteiskunnallisia muutospyrkimyksiä. Tämän liikkeen ansiosta Cohn-Benditillä oli jo ennen kevättä 1968 paljon opiskelijakannatusta ja medianäkyvyyttä. Niinpä kun Pariisin opiskelijakapina de Gaullen hallitusta vastaan alkoi 3.5.1968, hänestä tuli lyhyeksi ajaksi yksi sen neljästä “kasvosta”. Suomessakin hänet tunnettiin “Punaisena Dannynä”. Paljon ennen kapinan päättymistä Cohn-Benditin vastustajansa keksivät käyttää hyväksi hänen virallista saksalaisuuttaan ja saivat hänet karkotettua maasta “kumouksellisena muukalaisena”.
Palattuaan perheensä taloon Frankfurtiin hän oli mukana perustamassa autonomista poliittista toimintaryhmää “Revolutionärer Kampf” (Vallankumouksellinen taistelu). Tällöin alkoi myös hänen yhä jatkuva tiivis yhteistyönsä Joschka Fischerin kanssa. Cohn-Bendit työskenteli Karl-Marx-kirjakaupassa ja veti lastentarhaa tarkoituksenaan muuttaa radikaalisti saksalaisten mentaliteettia.
70-luvun lopulla Cohn-Bendit toimitti tunnettua vaihtoehtoista kaupunkilehteä “Pflasterstrand” (Katukivihiekkaranta, saanut nimensä vuoden 1968 kapinan yhdestä iskulauseesta “Katukivien alla on hiekkaranta!”), joka oli anarkistisesti orientoituneen sponti-liikkeen äänenkannattaja. Tämän liikkeen piirissä hän alkoi osallistua ympäristökamppailuihin muun muassa ydinvoimaloita vastaan.
Vuonna 1984 Cohn-Bendit liittyi Saksan Vihreään puolueeseen, ja hänestä tuli sen realo-siiven näkyvimpiä hahmoja. Sen edustajana hän nousi vuonna 1989 Frankfurtin varapormestariksi, jonka tehtävänä oli vastata monikulttuurisista asioista ja maahanmuuttajista. Vuonna 1994 hänet valittiin Euroopan parlamenttiin Saksasta, mutta seuraavissa eurovaaleissa vuonna 1999 vaihteeksi Ranskasta ja vuonna 2004 taas Saksasta. Vuonna 2002 hänestä tuli toinen parlamentin vihreän ryhmän kahdesta puheenjohtajasta.
Cohn-Bendit on monilla kannanotoillaan herättänyt paljon pahaa verta yhteiskunnallisten liikkeiden aktivistien ja myös omien puoluetoveriensa keskuudessa. Hän on kannattanut NATOn hyökkäyksiä entiseen Jugoslaviaan ja Afganistaniin. Hän on puolustanut vapaakauppaa ja Euroopan unionin perustuslakia. Perustuslakia säätävän konventin aikana hän vaati, että ne maat, joiden kansalaiset äänestävät kaksi kertaa perustuslakia vastaan, on erotettava unionista. Hän on arvostellut joidenkin Saksan sosiaalidemokraattisten poliitikkojen viime vuosina esittämää lievää kapitalismikritiikkiä “eilisen kieleksi” ja vaatinut uusliberaalien “reformien” nopeampaa toteuttamista.
|
Palautetta kirjoittajalle voi
lähettää osoitteeseen
Kirjoituksen uudelleen julkaiseminen on toivottavaa. Siitä tarkemmin tekijän kotisivulla. |
Takaisin Olli Tammilehdon kotisivun alkuun (http://www.tammilehto.info)
5.3.2007