| Tämä Olli Tammilehdon kirjoitus on julkaistu lyhennettynä Voiman numerossa 6/2014. Uudelleen julkaiseminen toivottavaa. Siitä tarkemmin tekijän kotisivulla. |
Geenitiedon muuntelu yhtiöitä kestäväksi
Suomalaisen eliitin keskuudessa on tavallista pitää geenimuuntelun vastustajia irrationaalisina, taikauskoisina tai sitten ihmisinä, jotka ovat omaksuneet luonnon koskemattomuutta korostavat erikoiset arvot. Niinpä Turun yliopiston tutkijaprofessori Eva-Mari Aro esitti haastattelussaan huhtikuussa 2014, että poliitikot, jotka seuraavan äänestäjien mielipidettä geeniteknologiasta aiheuttavat ”vastuutonta hallaa koko ihmiskunnalle”. Sen sijaan poliittisten päätösten ”tulisi pohjautua luotettavaan tietoon”. Ennen kuin ryhdytään Aron ja kumppanien toivomalla tavalla eliminoimaan jo nyt vähäiseksi kutistunutta demokratiaamme, on hyvä tarkastella, kuinka ”luotettava tieto” geenimuuntelun turvallisuudesta oikein on tuotettu.
Tutkimukset jonkin yhtiön uuden geenilajikkeen terveysvaikutuksista ovat useimmiten yhtiön itsensä tekemiä. Ne ovat yleensä salaisia, joten ulkopuoliset asiantuntijat eivät pääse niitä arvioimaan. Tieto lajikkeiden turvallisuudesta perustuu siis uskoon ja auktoriteettiin. Tällaista tietoa on yleensä pidetty tieteellisen tiedon vastakohtana.
Lisäksi silloin, kun muutkin kuin yhtiöiden miehet ovat päässeet tekemään geeniruokatutkimuksia, lukuisia haittavaikutuksia on havaittu: myrkytyksiä, immuunijärjestelmän heikentymistä, vakavia allergioita, elinten kasvuhäiriöitä ja syöpää. Nämä tutkijan on kuitenkin usein pyritty vaientamaan. Hyvä esimerkki on unkarilaissyntyisen brittitutkija Arpad Pusztain tapaus. Tämä 300 tieteellistä artikkelia ja 12 kirjaa julkaissut, maltillinen ja geeniteknologiaan uskova tutkija kertoi vuonna 1998 julkisuudessa tutkimuksestaan, jossa hän havaitsi geenimanipuloituja perunoita syöneissä rotissa merkittäviä vaurioita: immuunijärjestelmän heikentymistä, elinten kasvuhäiriöitä ja syöpää ennakoivia kudosmuutoksia. Merkittävästä havainnostaan Pusztai ei saanut tiedepalkintoa, vaan häntä painostettiin voimakkaasti, hänet yritettiin vaientaa, hänen lausuntojaan vääristeltiin karkeasti ja hänet erotettiin tutkijanvirastaan.
Johtava geenimanipulointiyhtiö Monsanto oli antanut vähän aikaisemmin kyseessä olevalle tutkimuslaitokselle 210 000 euron apurahan. Tapauksesta viisastuneena Britannian hallitus päätti lopettaa rahoituksen kaikilta tutkimuksilta, joissa geeniruoan terveellisyyttä käytännössä testattiin.
Monsanto jatkoi kuitenkin tutkimustensa tekemistä ja osa niistä jopa julkaistiin. Esimerkiksi vuonna 2004 ilmestyi vertaisarvioidussa tieteellisessä aikakauslehdessä Food and Chemical Toxicology (FCT, Ruoka- ja kemiallinen toksikologia) yhtiön tutkijoiden artikkeli yhtiön manipuloiman maissin terveydellisistä vaikutuksista. (”Results of a 13 week safety assurance study with rats fed grain from glyphosate tolerant corn”, ”Tulokset 13 viikon turvallisuuden varmistustutkimuksesta, jossa rotille syötettiin glyfosaattia sietävää maissia”). Artikkelin johtopäätösten mukaan geenimanipuloitu maissilla syötetyt rotat eivät eronneen terveyden suhteen tilastollisesti merkitsevästi tavallisella maissilla syötetyistä rotista. Tutkimus ei herättänyt suurta huomiota, vaikka rottia seurattiin siinä vain vaivaiset kolme kuukautta.
Caenin yliopiston molekyylibiologian professori Gilles-Éric Séralini ei kuitenkaan ollut tyytyväinen tutkimukseen. Niinpä hän käynnisti Monsanton ruokintakokeen kanssa samankaltaisen tutkimuksen, jossa kuitenkin rottia tutkittiin kolmen kuukauden sijasta kaksi vuotta. Samaisen FCT-lehden vertaisarvioita tekevät tiedenaiset ja -miehet hyväksyivät Séralinin ja kumppaneiden tutkimuksen perusteella kirjoittaman artikkelin, joka ilmestyi lehdessä vuonna 2012. Nyt reaktio oli kuitenkin valtaisa. Séralinin tutkimus nimittäin osoitti, että Yhdysvalloissa yleisesti käytetyllä geenimanipuloidulla maissilla ruokitut rotat kuolivat selvästi aikaisemmin kuin tavanomaisella maissilla ruokitut. Lisäksi erilaisia ulkoisesti havaittavia kasvannaisia ilmaantui geenimaissia syöneille eläimille selvästi enemmän ja aikaisemmin kuin tavanomaisella ravinnolla ruokituille.
Monet geenimanipulointia harrastavat tai siitä innostuneet tukijat väittivät Séralinin tutkimuksessa olevan raskauttavia virheitä: rottia oli liian vähän tai ne olivat vääränlaisia ja tulos oli vain sattuman synnyttämä. Siihen, että arvostelussa oli kysymys muustakin kuin tieteestä, viittaa se, että arvostelijat eivät puuttuneet lainkaan Monsanton tutkijoiden samassa lehdessä aiemmin julkaisemaan tutkimukseen, joka – jos Séralinin tutkimus oli huono – oli vielä ratkaisevasti huonompi. He eivät myöskään vetäneet heidän omasta arvostelustaan seuraavaa ilmeistä johtopäätöstä: jos kerran ainoa Monsanton maissia koskeva pitkäaikainen ruokintatutkimus on huono, emme tiedä juuri mitään geenimaissin terveysvaikutuksista. Sen käyttö olisi siis toistaiseksi lopetettava, jos ihmisten terveyttä pidetään arvokkaana.
Pelkkä Séralinin arvostelu ei kuitenkaan riittänyt. FCT-lehteen luotiin vuoden 2013 alussa uusi bioteknologian apulaispäätoimittajan vakanssi. Siihen valittiin Monsanto-yhtiössä aiemmin palvellut Richard E. Goodman, joka osallistuu geenimanipulointiyhtiöiden rahoittaman International Life Science Institute -organisaation työhön. Myöhemmin samana vuonna lehti päätti peruuttaa Séralinin ja kumppaneiden artikkelin julkaisemisen. Tällaista tapahtuu tiedemaailmassa yleensä vain, kun havaitaan artikkelin olevan plagiaatti tai tuloksien olevan selviä väärennöksiä. FCT:n päätoimittaja kirjoitti kuitenkin peruutuskirjeessään, että Séralinin aineiston tutkiminen ei paljastanut mitään viitteitä petoksesta tai tarkoituksellisesta harhaan johtamisesta eikä mitään vääriä tietoja löydetty.
Séralinin artikkelin poisvetämistä protestoi 1355 tutkijaa. He ilmoittivat boikotoivansa FCT:tä kustantavaa hollantilaista Elsevier-kustantamoa, joka julkaisee 2000 tiedelehteä. Tutkijat eivät osta Elsevierin tuotteita, eivät julkaise niissä artikkeleitaan eivätkä osallistu muiden kirjoittamien artikkeleiden arviointiin. Ehkä tämä sai Elsevierin pakottamaan FCT:n päätoimittajan julkaisemaan toukokuussa 2014 Séralinin vastineen syytöksiin, jotka johtivat hänen artikkelinsa peruuttamiseen. Vastineessa Séralini ja hänen kollegansa osoittavat, että kaksinaismoraali jatkuu FCT-lehdessä: vuonna 2014 lehdessä julkaistiin M. Zhangin ja kumppanien geeniruokatutkimus, joka olisi pitänyt jättää julkaisematta, jos siihen olisi sovellettu niitä kriteerejä, joiden väitettiin olevan Séralinin artikkelin peruutuksen takana. Zhangin ja kumppanien lopputulos oli kuitenkin sopivampi kuin Séralinin: geeniruoka ei ole vaarallista.
Monet tutkijat elävät siinä uskossa, että geenimanipuloitujen kasvilajikkeiden laaja käyttö Pohjois-Amerikassa osoittaa niiden turvallisuuden. Kuitenkin GMO-kasvien viljely ei johdu siitä, että ne olisi osoitettu turvallisiksi, vaan siitä, että USA:n valvontaviranomainen FDA eli Elintarvike- ja lääkevirasto on tehty hampaattomaksi.
Kun ensimmäiset geenimuunnellut lajikkeet oli kehitetty, viraston tutkijoiden enemmistö oli julkisuuteen saatujen asiakirjojen mukaan sitä mieltä, että jokaisen geenilajikkeen terveysvaikutukset on tutkittava asianmukaisissa ruokintakokeissa ennen hyväksymistä. Esimerkiksi FDA:n mikrobiologi Louis Pribyl kirjoitti esimiehelleen, että ”tavanomaisen kasvinjalostuksen ja geenimanipuloinnin tuottamien odottamattomien vaikutusten välillä on jyrkkä ero” ja että useat geenimanipuloinnin seuraukset ”voivat olla vaarallisempia”. Tästä huolimatta FDA:n viralliseksi kannaksi tuli vuonna 1992 se, että geenilajikkeiden turvallisuutta ei tarvinnut testata ennen niiden hyväksymistä, koska ”virasto ei ole tietoinen mistään informaatiosta, joka osoittaisi näillä menetelmillä tuotettujen elintarvikkeiden eroavan muista elintarvikkeista millään merkittävällä tai yhdenmukaisella tavalla”. Yhtiömyönteiset poliitikot tuottivat tämän kannan istuttamalla vuonna 1991 Monsanto-yhtiön asianajajan Michael Taylorin FDA:han häntä varta vasten luotuun virkaan ja antamalla hänelle ratkaisevan vallan viraston geeniteknologiapolitiikassa.
Niinpä kriittistä ja tieteellistä ajattelua edistävä Skepsis ry olisi tehnyt viisaammin, jos olisi antanut GMO-vapaa Suomi -kampanjalle Huuhaa-palkinnon sijasta Sokrates-palkinnon. Se ”myönnetään vuosittain taholle, joka on kunnostautunut rationaalisen ajattelun edistämisessä ja tieteellisen tiedon aseman parantamisessa”. Sopiva Huuhaa-palkinnon saaja olisi sen sijaan ollut Monsanto-yhtiö.
30.06.14
Voit kommentoida tätä kirjoitusta julkisesti toisella sivustollani: tammilehto.info
|
Palautetta kirjoittajalle (myös tämän sivuston teknsisistä yksityiskohdista) voi
lähettää osoitteeseen
Kirjoituksen uudelleen julkaiseminen on toivottavaa. Siitä tarkemmin tekijän kotisivulla. |
Takaisin tekijän (Olli Tammilehto) kotisivun alkuun (http://www.tammilehto.info)