| Tämä Olli Tammilehdon kirjoitus on julkaistu lyhennettynä Helsingin Sanomissa 19.3.2006. Uudelleen julkaiseminen toivottavaa. Siitä tarkemmin tekijän kotisivulla. |
Ydinasehyökkäyksellä ydinaseettomuuteen?
USA:n ja Israelin valtaapitävien keskuudessa on vahvoja voimia, jotka
haluavat
käynnistää
sotilaallisen hyökkäyksen Irania vastaan. Tukea he ovat saamassa
Turkista ja muista
NATO-maista. Koska hyökkäyssota on ollut ainakin Nürnbergin
oikeudenkäynnin jälkeen
yksi pahimmista kansainvälisen oikeuden rikkomuksista, syy sotaan
täytyy valita
huolellisesti. Suurelle yleisölle ei voi kertoa, että kyse on USA:n
pyrkimyksestä
ehdottomaan ylivaltaan, vaikka pienille piireille tarkoitetuissa
asiakirjoissa tämä sanotaan suoraan. Esimerkiksi nykyhallinnon
edustajien vuonna 2000 laatimassa raportissa
”Rebuilding American Defences” todetaan: ”Emme voi antaa
Pohjois-Korean,
Iranin, Irakin
ja muiden samankaltaisten maiden heikentää Amerikan johtavaa asemaa”
(http://www.newamericancentury.org).
Öljymiesten, -naisten ja -yhtiöiden hallitseman,
niukkenevista ulkomaisista öljylähteistä yhä riippuvaisemman maan ei
myöskään sovi
sanoa suuressa julkisuudessa, että Iraniin on hyökättävä, koska se on
yksi
maailman
suurimmista öljynviejistä. Kaikkein vähiten on syytä mainita USA:n
valtaapitäviä
huolestuttavaa, maaliskuussa toimintansa mahdollisesti aloittavaa
Iranin öljypörssiä.
Siellä
öljy hinnoiteltaisiin ja kauppaa käytäisiin euroissa, ja se voisi näin
ollen
horjuttaa pahasti
Yhdysvaltain raskaaseen ulkomaiseen velkaantumiseen perustuvaa taloutta
(ks. esim.
https://www.ecopowerup.com/knowledge/what-happened-energy-bulletin/,
http://www.europe2020.org/en/section
_global/150206.htm).
Niinpä on puhuttava ydinaseista, joiden pahuuden rauhanliikkeen ansiosta kaikki ymmärtävät. Sodan syyksi kelpaavat kuitenkin vain tulevat ydinaseet, koska ydinaseita jo omaavien maiden kimppuun ei tunnetuista syistä haluta käydä. Iranilla tulevaisuudessa mahdollisesti olevista ydinaseista onkin nyt tehty suurin uhka maailmanrauhalle. Tämän mielikuvan luominen on hämmästyttävä saavutus, kun ottaa huomioon sen, että Iran on allekirjoittanut ydinaseiden leviämistä rajoittavan ydinsulkusopimuksen eikä ole rikkonut sitä. Sen sijaan Irania nyt uhkaavat ydinasevallat USA, Ranska ja Britannia ovat räikeästi ja jatkuvasti rikkoneet sopimusta. Ydinsulkusopimus ei nimittäin aseta velvoitteita vain heikoille maille vaan myös ydinasevalloille. Sopimuksen kuudes artikla kuuluu: ”Jokainen sopimuksen osapuoli sitoutuu neuvottelemaan hyvässä uskossa toimenpiteistä, joilla ydinasekilpa loppuisi pikimmiten ja joilla saataisiin aikaan ydinaseriisunta, ja sopimuksesta, joka koskee yleistä ja täydellistä aseriisuntaa tarkan ja tehokkaan kansainvälisen valvonnan alaisena.”
Aseriisunnan sijasta etenkin USA on sanoutunut irti sitä koskevista sopimuksista. Se kehittää ja tuottaa täyttä päätä uusia ydin- ynnä muita aseita. Yhdysvaltojen uudistetun ydinaseopin mukaan ydinaseita voidaan käyttää ydinaseettomia maita vastaan. Ydinpommien käyttökynnystä on alennettu kehittämällä ”miniydinaseita”, jotka ovat korkeintaan ”vain” kuusi kertaa voimakkaampia kuin Hiroshimaan pudotettu pommi. Maan uuden maailmanlaajuisiin ja avaruusiskuihin keskittyvän komentokeskuksen JFCCSGS:n sanotaan olleen marraskuusta lähtien ”korkeassa valmiustilassa” iskemään tarvittaessa ydinaseilla Iraniin (www.globalresearch.ca). Joka tapauksessa Iranissa kuten Irakissa ja Afganistanissa käytettäisiin uraaniammuksia, jotka nekin ovat eräänlaisia joukkotuhoaseita: ne eivät valikoi uhrejaan ja niiden vaikutukset säilyvät pitkään sotatoimien loputtuakin.
Tulevan hyökkäyksen perustelu ydinaseiden leviämisuhalla ontuu myös siksi, että USA ja sen liittolaiset eivät välitä vähääkään siitä, etteivät naapureitaan kohtaan ajoittain aggressiivisesti käyttäytyvät Israel ja Pakistan ole liittyneet ydinsulkusopimukseen vaan ovat sen sijaan hankkineet ydinaseita. Samaten on silmiinpistävää se, että vuoteen 1979 kestäneen Shaahin täysin epädemokraattisen ja ihmisoikeuksia polkevan hallinnon aikana länsimaat tukivat Iranin ydinohjelmaa, joka oli samankaltainen kuin nykyinen.
Miten siis kaikesta tästä huolimatta on pystytty luomaan vaikutelma, että Iranilla mahdollisesti tulevaisuudessa olevat ydinaseet ovat todellinen syy ehkä jo maaliskuussa alkavalle hyökkäykselle? Miksi taas kerran voidaan uskoa sotaa haluavia johtajia? Juuri äskettäinhän on Irakin kohdalla opittu vanhaa viisautta, jonka mukaan totuus on sodan ensimmäinen uhri.
Syy lienee se, että media ei ole lännen apologeettojen esittämä herruudettoman kommunikaation sfääri vaan valtaapitäviä tukevan valikoidun ja yksipuolisen tiedotuksen kenttä. Iranista ja sen valtauskonnon islamin piiristä poimitaan vastenmielisiä piirteitä. Iran näyttäytyy uskonnollisen fanaattisuuden tyyssijana, joka on valmis mihin tahansa hirmutekoihin. Vaikka Iranissa toki on fanaattisia johtajia, valtaenemmistö mahdollisen sodan sadoista tuhansista uhreista olisi todennäköisesti uskonnollisesti yhtä maltillisia kuin enemmistö eurooppalaisista tai yhdysvaltalaisista.
Sitä paitsi länsi ei ole halunnut tukea maalliseen ja demokraattiseen Iraniin pyrkiviä tahoja. Nykyhallinnon sorrosta kärsiviä iranilaisia ei juuri ole huolittu pakolaisiksi EU-maihin. Kun Mohammed Mossadeghin johtama maallinen ja länsimaisessa mielessä demokraattisesti valittu hallitus nousi Iranissa valtaan vuonna 1951, lännen johtajat olivat raivoissaan: Mossadegh ja häntä voimakkaasti tukenut parlamentti kun halusivat öljytulojen hyödyttävän ensisijaisesti iranilaisia eikä lännen öljy-yhtiöitä. Britannia esti saarrollaan Iranin öljynviennin. Vuonna 1953 Englannin ja USA:n tiedustelupalvelut organisoivat vallankaappauksen, joka syrjäytti Mossadeghin.
Toisaalta kuva Iranista saadaan tummemmaksi sen taustaa vaalentamalla. Esimerkiksi lännessä esiintyvää uskonnollista herkkänahkaisuutta ja fanatismia ei juuri pidetä esillä. Kuitenkin jopa Mohammed-pilakuvat julkaisseessa Jyllands-Postenissa tämä tiedetään. Politikenin mukaan kyseinen lehti hylkäsi huhtikuussa 2003 Jeesusta esittävät pilakuvat, koska ”ne aikaansaisivat voimakasta protestointia” (ramaskrig).
Kristillinen fundamentalismi ei ole kehittyneissä teollisuusmaissa mikään vaaraton marginaali-ilmiö. Rikkaita suosiva republikaaninen puolue alkoi saada köyhien yhdysvaltalaisten ääniä ryhtymällä myötäilemään äärikristittyjä. Tällä kentällä voimakkain ja vaikutusvaltaisin ryhmittymä on dispensationalistit eli kristityt sionistit. He uskovat Jumalan tempaavan heidät taivaaseen heti, kun Israel saa haltuunsa kaikki juutalaisten muinoin asuttamat alueet ja kun Jerusalemin temppeli rakennetaan uudestaan. Me muut ihmiset sen sijaan jäämme kärsimään maapallolle Lähi-idästä alkavan hirvittävän sodan kourissa. Kaikkivaltias Jumala ei jostain syystä onnistu toteuttamaan tätä suunnitelmaansa yksin tai ainakaan kyllin nopeasti. Avuksi on täytynyt valjastaa Bushin hallinto, jolle ajatus Jumalan suunnitelmien toteuttamisesta tuo varmaan helpotusta vaikeita ja julmia mutta taloudelle niin tärkeitä päätöksiä tehtäessä. Näille äärikristityille yli sadan tuhannen ihmisen tappaminen Irakissa ja miljoonien tappaminen Iranissa ja muissa tulevissa sodissa ei ilmeisesti merkitse mitään sen rinnalla, että todellisuus saadaan paremmin sopimaan heidän rankkaan Raamatun tulkintaansa.
|
Palautetta kirjoittajalle voi
lähettää osoitteeseen
Kirjoituksen uudelleen julkaiseminen on toivottavaa. Siitä tarkemmin tekijän kotisivulla. |
Takaisin Olli Tammilehdon kotisivun alkuun (http://www.tammilehto.info)
20.3.2006