| Tämä Olli Tammilehdon kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomissa 13.8.1996. Uudelleen julkaiseminen toivottavaa. Siitä tarkemmin tekijän kotisivulla. |
Yhtiöt kansalaisten tilalla
David C. Korten: When Corporations Rule the World. Earthscan,
Lontoo 1995 (USA: Kumarian Press), 374 s. (Julkaistu suomeksi nimellä
Maailma yhtiöiden vallassa, Like
ja Suomen Rauhanpuolustajat,
Helsinki 1997)
Vapaakauppa ja talouden
kansainvälistyminen ovat nykyisin laajimmin levinneitä uskomuksia.
Niitä pi detään hyvinä tai ainakin
väistämättöminä asioina. Harvat kerettiläiset
tekstit ovat talouspuheyhteisön laidoilla tai muuten marginaalissa.
Näistä ei nyt esillä oleva, USA:ssa ja Englannissa loistavat arviot
saanut teos juuri jää jälkeen "toisinajattelevuudessa". Mutta
kirjoittajan, taloustieteen tohtori David C. Kortenin taustassa ei ole mitään
vasemmistolaisuuteen tai ekoradikalismiin viittaavaa. Hän pitää
itseään monessa suhteessa konservatiivina. Hän on arvostetun
Stanfordin yliopiston kasvatti, opettanut Harvardin Business Schoolissa sekä
työskennellyt Ford-säätiön ja USA:n valtiollisen
kehitysyhteistyöosaston projekteissa kolmannessa maailmassa. Korten
menetti kuitenkin kehitysuskonsa oltuaan lähes 15 vuotta byrokraattisten
kehitysorganisaatioiden palveluksessa. Tähän vaikutti myös
vuorovaikutus köyhien maiden intellektuellien kanssa. Vuonna 1992 Korten
palasi USA:han ja ryhtyi kirjoittamaan talouden it
sestäänselvyyksiä purkavaa kirjaa. When Corporations Rule the
World (Kun yhtiöt hallitsevat maailmaa) tuo vakuuttavasti esiin maailman tilan
vakavuuden. Kriisi ilmenee sy venevänä köyhyytenä,
yhteiskunnallisten instituutioiden hajoamisena ja ympäristön
tuhoutumisena. Kortenin luettelemat tuhotrendien osoittimet ovat lehtien ja
ympäristökirjallisuuden lukijoille tuttuja. Sen sijaan se, miten hän
liittää ne maailman talouden ilmiöihin, lienee useimmille uutta.
Korten mukaan kriisissä ei ole kysymys ali- tai ylikehityksestä. Vika
ei ole markkinataloudessa eikä myöskään sosialismin
perinnössä tai sen puutteessa. Kyse on siitä, että
markkinatalous on muuttunut "yhtiötaloudeksi". Suuret yhtiöt ja niiden
liittoutumat ovat saaneet yliotteen poliittisista järjestelmistä ja
aikaansaavat niiden kautta yhteiskunnallisia muutoksia, jotka ovat niille eduksi mutta
ihmisten enemmistölle vahingoksi. Korten jäljittää
yhtiöiden aseman muutoksen USA:ssa sisällissotaan. Ennen sotaa saattoi
osavaltion lainsäädäntöelin tai tuomioistuin peruuttaa
yhtiön toimiluvan tai muuttaa sen ehtoja, mikäli yhtiö ei toiminut
yleisen edun mukaisesti. Lisäksi toimilupa annettiin yleensä vain
määräajaksi. Sodan synnyttämässä kaaoksessa
tilanne alkoi muuttua. Armeijoiden varustaminen tuotti yhtiöille valtavia
voittoja, jolloin ne kykenivät käyttämään
hyväkseen poliittista epäjärjestystä. Yhtiöt
käytännöllisesti katsoen ostivat itselleen
lainsäädännön, joka antoi niille suuret
määrät rahaa ja maata rautateiden laajentamiseen
lännessä. Uusia voittoja käytettiin taas valtiokoneiston
painostamiseen ja lahjontaan, kunnes poliittinen järjestelmä oli
yhtiöiden käsissä. Toimiluvat annettiin rajoittamattomaksi ajaksi
eikä niitä enää peruttu. Kun vastaava kehitys on
tapahtunut muissa maissa ja suuret firmat ovat muuttuneet ylikansallisiksi, yhtiöt
todellakin hallitsevat maailmaa. Korten dokumentoi laajasti yhtiöiden valtaa
lukuisilla tilastoilla ja tapausselostuksilla. Esimerkiksi lähes kakkien keskeisten
tuotteiden maailmanmarkkinoista 40-90 prosenttia kontrolloi viitisen alan suurinta
firmaa. Tällaista tilannetta kutsutaan taloustieteen oppikirjoissa
monopolistiseksi. Yhtiöiden valtaa lisäävät niiden
lukemattomat kes kinäiset yhteistyöjärjestelmät ja
lobbausorganisaatiot. Samaan suuntaan vaikuttavat yhtiö- ja valtioeliittien
yhteistyöfoorumit, esimerkiksi Trilateraalinen komissio ja
Bilderberg-kokoukset. Korten tuo myös esiin aineistoa, joka osoittaa, että
Kansainvälinen valuuttarahasto, Maailmanpankki, Maailman
kauppajärjestö (WTO) ja monet YK:n elimet on viritetty palvelemaan
ylikansallisten yhtiöiden tarpeita. When Corporations Rule the
World -kirja käsittelee varsin vähän maailman
talousjärjestelmää ylläpitäviä kulttuurirakenteita
ja ideologioita. Yksi luku kuvaa kuitenkin television, mainonnan ja yhtiöiden
rahoittaman kouluopetuksen vaikutuksia. Firmojen jokaisen maapallon ihmisen
"olouttamiseen" käyttämä ra hamäärä on
Kortenin mukaan lähestymässä kaikkien julkisten koulutus
menojen yhteissummaa. Kun yhtiöt ovat näin monin tavoin
vakiinnuttaneet valtansa, elämme maailmassa, jossa 71 suurinta
suunnitelmataloutta on yh tiöitä - 72. on Kuuba. Monet
näistä keskitetysti johdetuista talouksista ovat Kortenin mukaan
yhtä autoritäärisiä kuin tota litääriset valtiot.
Tuloksena kaikesta tästä on mieletön järjestelmä,
jossa valtioiden, alueiden ja yksityisten työntekijöiden on kilpailtava
yhtiöiden suosiosta. Firmoja houkutellaan antamalla niille kaikenlaisia etuja,
minkä takia yhä suurempi osa yhtiöiden kustannuksista voidaan
siirtää erilaisille yhteisöille. Toisaalta koska tuotanto ja kulutus
tapahtuvat eri alueilla - usein eri maanosissa - tavaroiden käyttäjät
eivät itse joudu kantamaan tuotannon ympäristö- ja muita
kustannuksia. Vaikka yhtiöiden johtajat usein kuvittelevat tuottavansa
nettohyötyä, Kortenin mukaan he todellisuudessa vain
siirtävät maapallon rikkauksia itselleen ihmisten ja planeetan
kustannuksella. Siksi kaikesta taloudellisesta kasvusta huolimatta, kurjistuminen vain
jatkuu. Korten ei kuitenkaan esitä vain kritiikkiä, vaan pyrkii kirjan
viimeisessä osassa hahmottamaan vaihtoehtoa nykyiselle taloudelle.
Hänen mielestään vallan palauttaminen kansalaisille edel
lyttää nykyistä ratkaisevasti paikallisempaa taloutta.
Tämän ei tule kuitenkaan merkitä nurkkakuntaisuutta, vaan
tietoisuuden on oltava maailmanlaajuista. Korten kertoo myös, mitä
nykyisille instituutioille olisi tehtävä: esimerkiksi Maailmanpankki olisi
lopetettava kokonaan ja Kansainvälinen valuuttarahasto korvatta YK:n
kansainvälisellä finanssijärjestöllä. Kirjan
muutosideat eivät ole vain puhetta. Korten kuvaa eri puolilla maailmaa
vaikuttavia ympäristö- ja muita liikkeitä sekä
intellektuaalisia virtauksia, jotka toimivat talouden globalisaatiota vastaan.
Hänen kirjansa pyrkii olemaan osa tätä liikehdintää ja
niinpä siitä koituvat tekijänpalkkiot menevät kokonaisuu
dessaan Ihmiskeskeisen kehityksen forumille (People-Centered Development Forum),
joka on maailmanlaajuinen kansalaisten yhteistyöverkosto. When
Corporations Rule the World -kirjalla on myös puutteensa. Se ei paljoakaan
pohdi sitä, miksi kaikesta mie lettömyydestään huolimatta
globalisoituva talous voidaan niin laajalti hyväksyä. Tässä
saattaisi auttaa taloustieteen historia, jota Korten ei juurikaan käsittele.
Hän ei myöskään mainitse taloustieteen vanhastaan
jyrkästi toisistaan eroavia oppisuuntia, joiden kiistat valottaisivat myös
nykyisen tilanteen ideologista rakentumista. Historiallista osuutta vaivaa
USA-keskeisyys, minkä takia markkinatalousajatte lun ja yhtiöiden vallan
kaikki suhteet eivät valotu. Vaikkei Kortenin kirja ole täydellinen, se
on kuitenkin erinomainen johdanto siihen maailmaan, jossa elämme ja jonka
talouden liturgiat tahtovat usein peittää näkyvistä. Teos
hahmottaa vallitsevan talousajattelun ja -käytännön todellista
vaihtoehtoa, jonka olemassaolon sekä reaalisosialismin todellisuus että
sen kaatuminen ovat saattaneet epäilyksen alaiseksi. Kirja on harvinaisen
selkeästi kirjoitettu ja selittää kansantajuisesti monia talouden
ajankohtaisia ilmiöitä. Vaikka teos on ankaraa
yhteiskuntakritiikkiä, se ei syyllistä talouden ammattilaisia tai muita
yksityisiä ihmisryhmiä. Korten ei kuitenkaan yritä tekeytyä
arvovapaaksi, vaan teksti heijastaa selvästi hänen eettisiä
näkemyksiään. Kirjan saamasta huomiosta ja kirjoittajan
kansainvälisistä yhteyksistä päätellen teos on jo
monen kääntäjän työpöydällä.
Toivottavasti myös jokin suomalainen kustantaja on halukas paikkaamaan
Kortenin avulla kriittisessä talous tietämyksessämme olevaa suurta
aukkoa. 
Palautetta kirjoittajalle voi
lähettää osoitteeseen etunimi(at)sukunimi.info
Kirjoituksen udelleen julkaiseminen on toivottavaa. Siitä
tarkemmin tekijän
kotisivulla.
Takaisin
Olli Tammilehdon
kotisivun alkuun