| Tämä Olli Tammilehdon kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisissa 17.8.2020. Uudelleen julkaiseminen toivottavaa. Siitä tarkemmin tässä. |
Onko koronahäly tilastoharha?
Karina Reiss ja Sucharit Bhakdi: Corona Fehlalarm? Daten, Fakten, Hintergründe. Goldegg Verlag, Berlin 2020, 159 s.
Tiede ei ole uskonto. Sen näkemykset muuttuvat kaiken aikaa uusien tutkimustulosten ja parhaimman argumentin pakottoman pakon vaikutuksesta. Tämä tiedettä eteenpäin vievä prosessi on mahdollista vain, jos erilaisten näkemysten esittäminen sallitaan niin tiedeyhteisön sisällä kuin suuressa julkisuudessa. Koronakriisin aikana on syntynyt vaikutelma, että on vain yksi oikea tieteellinen näkemys, jonka WHO tai THL kanonisoi. Onneksi kuitenkin ainakin tietokirjajulkisuudessa ja ainakin Saksassa isotkin kustantamot sallivat monenlaisia näkemyksiä. Siitä osoituksena on heinäkuussa ilmestynyt kirja Corona Fehlalarm? (Korona – väärä hälytys?). Se kiipesi ennakkotilausten ansiosta heti Spiegel-lehden bestseller-listauksen kärkeen luokassa taskutietokirjat.
Kirjan kirjoittajat Reiss ja Bhakdi ovat molemmat lääketieteen professoreita, jotka ovat tutkineet infektiotauteja ja niiden leviämistä. Nämä koronaan liittyvän tiedon kiistattomat asiantuntijat kuuluvat kuitenkin siihen lääketieteen tutkijoiden joukkoon, joka on kovin eri linjoilla kuin virallisen koronatotuuden esittäjät. Heidän näkemyksensä mukaan nyt leviävä virus ei ole niin vaarallinen, että se oikeuttaisi massiiviset torjuntatoimet.
Eikö kuitenkin korona ole tappanut satoja tuhansia ihmisiä ympäri maailmaa? Tällaisen taudinhan täytyy olla vaarallinen! Professorikaksikko, joka sattuu olemaan myös aviopari, tuo kuitenkin esiin sen tosiasian, että kuolleiden ja oikeasti sairastuneiden lisäksi on kymmeniä miljoonia ihmisiä, jotka ovat saaneet viruksen mutta se ei ole aiheuttanut heissä mitään oireita tai korkeintaan vähäistä flunssaa. Siksi kuolleisuusprosentti kaikkien altistuneiden keskuudessa on kirjoittajien mukaan samaa luokkaa kuin keskivaikeassa influenssassa.
Olennaista on myös se, että kuolleet ovat valtaosaltaan vanhuksia tai muita vakavista sairauksista kärsiviä. Heidän elämänsä katkaisevat helposti myös tavalliset flunssat, helteet ja kovat pakkaset. Korona voi olla vain viimeinen tippa, joka saa lähes täyden lasin vuotamaan yli. Todella vaaralliset virukset tappavat myös joukoittain nuoria ja keski-ikäisiä.
Kirjoittajien mukaan julkisuudessa esitettävät luvut johtavat harhaan myös siksi, että kaikki kuolleet, joilta löytyy koronavirus, lasketaan koronakuolleisuustilastoihin. Koska kyse on muutenkin sairaista ihmisistä, todellinen kuolinsyy voi useimmissa tapauksissa olla jokin muu kuin korona.
Koronaepidemian vakavuutta näyttävät osoittavan uutiset, jotka kertovat yhä uusista testien paljastamista koronatapauksista. Professoriparin mukaan tapausten määrän kasvu kertoo lähinnä testausten lisäämisestä. Useimmat paljastuneet tapaukset eivät ole sairaita eivätkä todennäköisesti saakaan mitään vakavaa tautia, joten tapaustilasto antaa väärän kuvan tilanteesta. Toisaalta käytetty PCR-testi on kirjoittajien mukaan hyvin epäluotettava, joten koronaleiman otsaansa saavat monet, joilla virusta ei ole.
Professorikaksikon mukaan maailmalla ei todellisuudessa tänä vuonna ole riehunut mikään varsinainen pandemia. Se, että koronan kohdalla puhutaan pandemiasta, johtuu vain siitä, että Maailman terveysjärjestö WHO muutti vuoden 2009 sikainfluenssaepidemian aikana pandemian määritelmän. Aikaisemmin tautiepidemialta vaadittiin maailmanlaajuisen leviämisen lisäksi myös merkittävää vaarallisuutta, jotta se voitiin julistaa pandemiaksi. Nyt epidemian ei enää tarvitse täyttää tätä kriteeriä. Suhteellisen vaarattoman sikainfluenssan julistaminen pandemiaksi toi rokote- ja lääkeyhtiöille 18 miljardin dollarin voitot.
Mutta vaikka virus ei todellisuudessa olisikaan niin vaarallinen kuin on uskottu, eivätkö torjuntatoimet ole kuitenkin vain hyvästä? Jokainen ihmishenkihän on korvaamattoman arvokas! Reissin ja Bhakdin mukaan koronatoimet ovat kuitenkin olleet vahingollisia. Ei siksi, että ne ovat maksaneet miljardeja, vaan siksi, että ne ovat johtaneet tai ovat johtamassa lukemattomien ihmishenkien menetykseen. Ihmisiä kuolee koronatorjunnan takia enemmän kuin viruksen aiheuttamaan tautiin menehtyy tai olisi voinut menehtyä, jos siihen olisi suhtauduttu samalla tavoin kuin kausi-influenssaan.
Yksi syy kuolemiin on sairaaloiden tyhjentäminen: lukemattomia hoitoja ja leikkauksia on lykätty. Siksi ylimääräisiä ihmisiä kuolee sydänkohtauksiin, syöpiin ja muihin sairauksiin. Työpaikkojen menetykset ja pakollinen kotonaolo ovat lisänneet itsemurhia ja perheväkivaltaa. Kun ketään ei ole voinut tavata eikä liikkua juuri minnekään, vanhusten elämänlaatu on heikentynyt, mikä professoreiden mukaan on myös lisännyt kuolleisuutta.
Entä sitten Italia? Eikö ainakin siellä epidemia ole ollut hirvittävä? Bhakdin ja Reissin mukaan maan hätkähdyttävät koronauutiset selittyvät muutamilla tosiasioilla, jotka suuressa julkisuudessa ovat jääneet pimentoon. Italiassa testattiin alussa vain vakavasti sairaita tai jopa kuolleita, jolloin kuolleisuusprosentti nousi huimaksi. Kuitenkin 99 prosentilla kuolleista oli muita vakavia sairauksia, ja 88 prosentilla "koronakuolleista" korona ei ollut varsinainen kuolinsyy. Italiassa on Euroopan vanhin väestö, ja koronakuolleiden keskimääräinen ikä on yli 80 vuotta.
Italian sairaalat täyttyivät ääriään myöten myös esimerkiksi talven 2017-18 influenssaepidemian aikana, mutta silloin siitä uutisoivat vain jotkut paikalliset lehdet. Uutisissa esiintyneet ruumisarkkuvuoret taas selittää se, että kaikki koronaan liittyvät kuolleet haluttiin tuhkata, mutta kapasiteettia polttohautaukseen ei juuri ollut, koska se on ollut harvinaista Italiassa.
Saksan valtamedia on professoriparin mukaan täydellisesti epäonnistunut koronatiedotuksessa. Julkisuuteen on päässyt vain yksi näkemys, jota ovat toitottaneet muutamat kapeiden erikoisalojen asiantuntijat. Toisenlaiset asiantuntijanäkemykset on sensuroitu pois. Mikäli joku toisinajattelija on onnistunut lyömään kiilan yhden totuuden muurin, hänen sanomisiaan on vääristelty ja hänet on leimattu salaliittoteoreetikoksi.
Huolimatta vaikeasta ja ristiriitoja herättävästä aiheestaan Reiss ja Bhakdi kirjoittavat asiallisesti ja yleistajuisesti, paikoitellen jopa hauskasti. Niille, jotka haluavat monipuolisen kuvan koronakriisistä, kirja on välttämätöntä luettavaa. Tämän onnistuminen useimpien suomalaisten kohdalla edellyttäisi kuitenkin jonkun täkäläisen kustantajan havahtumista asian tärkeyteen.
17.08.20