| Tämä Olli Tammilehdon kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomissa 11.5.02 . Uudelleen julkaiseminen toivottavaa. Siitä tarkemmin tekijän kotisivulla . |
Suomi ei tuota ydinsähköä
Yhtään kilowattituntia ydinsähköä ei ole tuotettu eikä tulla tuottamaan Suomessa. Ydinsähkö syntyy monimutkaisen globaalin tuotantoketjun tuloksena. Ydinvoimalan lisäksi tuotantoon tarvitaan mm. uraanikaivoksia, uraanin rikastuslaitoksia, konvertointilaitoksia, väkevöintilaitoksia ja polttoainetehtaita. Suomessa käytettävän ydinsähkön osalta nämä laitokset sijaitsevat Australiassa, Kanadassa, Venäjällä, Ruotsissa ja monissa muissa maissa. Näiden paikkojen välillä vaarallisia aineita on kuljetettava tuhansia kilometrejä.
Suurimman määrän säteileviä jätteitä synnyttävät tuotantovaiheet, uraaninlouhinta ja -rikastus, on yleisesti sijoitettu alkuperäiskansojen asuma-alueille. On uskottu, että tällä tavoin valtavat ympäristömullistukset voidaan toteuttaa ilman mainittavaa vastarintaa. Toisaalta näillä alueilla toiminnan vaatimat kuolonuhrit ovat herättäneet vähiten huomiota Pohjois-Amerikassa ja Australiassa yleisen rasismin takia. Ydinvoiman käyttö on siis ristiriidassa Suomen ulkopolitiikan virallisen opin kanssa, jonka mukaan Suomen ihmisoikeuspolitiikan painopisteala on alkuperäiskansojen oikeuksien edistäminen.
Merkittävin ydinvoiman globaali riski on Suomen ja muiden maiden ydinvoimantuotannon aiheuttama ydinaseiden leviäminen ja ydinsodan todennäköisyyden kasvu. Ydinvoiman sotilaallinen ja rauhanomainen käyttö ovat samaa teknologiaa, ja niitä on mahdoton erottaa toisistaan. Uraanikaivokset sekä erotus-, konvertointi- ja väkevöintilaitokset palvelevat yhtä hyvin ydinaseiden kuin ydinsähkön tuotantoa. Jatkamalla uraanin väkevöintiä normaalia pidemmälle, saadaan uraania, jonka uraani-235-pitoisuus on niin suuri, että siitä voidaan tehdä ydinpommeja. Ydinvoimalat tuottavat toista ydinpommien raaka-ainetta, plutoniumia. Kun polttoainesauvat otetaan normaalia aikaisemmin pois reaktorista saadaan niin sanottua pommiplutoniumia. Myös tavallisesti syntyvästä niin sanotusta reaktoriplutoniumista voidaan tehdä ydinaseita. USA räjäytti tällaisen ydinpommin Nevadassa vuonna 1977.
Mitä enemmän maailmassa käytetään ydinvoimaa, sitä helpompaa on erilaisten terroristiryhmien hankkia ydinaseita ja sitä paremmat mahdollisuudet valtiolla on naamioida sotilaalliset ydinohjelmansa rauhanomaisiksi. Esimerkiksi Intian ensimmäisen ydinpommin plutonium oli peräisin Kanadan toimittamasta "rauhanomaisesta" koereaktorista.
Yleensä suomalaisen ydinvoiman yhteys ydinaseisiin on torjuttu sillä, että on naurettavaa ajatella pienen Suomen koskaan havittelevan ydinaseita. Torjunta on perustunut siihen vaikutusvaltaisissa piireissä yleiseen käsitykseen, jonka mukaan globaaleja riskejä ei tarvitse ottaa huomioon. Nyt kun globaali ilmastonmuutoksen riski otetaan huomioon kivihiilivoiman kohdalla, ydinaseiden leviämisriskikin on otettava vakavasti. Tällöin on helppo nähdä, että puhe ydinvoimasta ilmastomuutoksen torjujana on kuin saatanan torjumista perkeleen avulla.
Ydinvoiman tuotantoketjun Suomen ulkopuolisten vaiheiden ja globaalien vaikutusten osalta teollisuuden ja viranomaisten kansanedustajille jakama aineisto on täysin ylimalkaista ja harhaanjohtavaa. Jos aineisto olisi asianmukaista, olisi jokaiselle kansanedustajalle selvää, ettei uuden ydinvoimalan rakentaminen ole "yhteiskunnan kokonaisedun mukaista". Näin ainakin, mikäli tällä ydinenergialain ilmaisulla tarkoitetaan jotakin, joka edistää suomalaisten eettisinä pitäviä päämääriä ilman, että esimerkiksi alkuperäiskansat ja tulevat sukupolvet on luokiteltu toisen luokan ihmisiksi.
|
Palautetta kirjoittajalle
voi lähettää osoitteeseen
etunimi(at)sukunimi.info
Kirjoituksen uudelleen julkaiseminen on toivottavaa. Siitä tarkemmin tekijän kotisivulla . |
Takaisin Olli Tammilehdon kotisivun alkuun
12.5.2002