| Tämä Olli Tammilehdon kirjoitus on julkaistu Turun Sanomissa 22.1.2020. Uudelleen julkaiseminen toivottavaa. Siitä tarkemmin tässä. |
Ilmaston pelastaminen vaatii kasvupakosta luopumista
Hillitsemättömän ilmastonmuutoksen vakavat seuraukset on tiedetty jo yli 30 vuotta. Tästä huolimatta kasvihuonekaasujen päästöjä on vain kasvatettu. Siksi teknologiset ratkaisut eivät enää riitä, ja nyt tarvitaan rakenteellisia ja laadullisia muutoksia yhteiskunnassa.
Pariisin ilmastokokouksen jälkeen on yleisesti katsottu, että globaali lämpötila saa nousta enintään 1,5 oC korkeammaksi, kuin mitä se oli ennen teollistumisen alkamista. Rajan ylittämisen jälkeen olosuhteet maapallolla käyvät ihmisille yhä tukalammiksi, ja hallitsemattoman, itse itseään vahvistavan tuhoisan lämpötilannousukierteen alkaminen on hyvin todennäköistä.
Hallitusten välisen ilmastopaneelin IPCC:n vuonna 2018 ilmestyneen raportin mukaan 1,5 asteen raja merkitsee sitä, että maailman kaikki hiilidioksidipäästöt voivat vuoden 2019 jälkeen olla yhteensä vain 500 miljardia tonnia eli 500 gigatonnia. Tämänkin määrän tupruttaminen ilmaan on uhkapeliä, sillä 1,5 asteen alapuolella pysytään vain 50 % todennäköisyydellä. Jos halutaan, että ilmastokatastrofi vältetään vähän suuremmalla eli 67 % todennäköisyydellä, kiintiö supistuu 340 gigatonniin.
IPCC:n raportin ilmestymisen jälkeen tehdyt havainnot viittaavat siihen, että osa pelättyjä, itse itseään vahvistavia prosesseja on jo käynnistynyt. Siksi suurin osa 500 tai 340 gigatonnin kiintiöstä voidaan tarvita kattamaan näitä ihmisten käynnistämiä luonnon päästöjä.
Nykyisillä vuosittaisilla päästöillä 500 gigatonnin päästökiintiö ylitetään 12 vuoden kuluttua. 1,5 asteen raja edellyttää siis todella nopeaa päästölaskua. Helposti voidaan laskea, että kiintiön sisällä pysyminen vaatii reippaasti yli 8 % päästövähennystä joka vuosi. Kuitenkin yleinen näkemys ja kokemus on, että pidettäessä kiinni taloudellisesta kasvusta päästöjä voidaan vähentää teknisillä muutoksilla ja muilla keinolla korkeintaan 3 % vuodessa. Niinpä katastrofaalisen ilmastonmuutoksen torjuminen vaatii kasvupolitiikasta luopumista. Tästä välttämättömyydestä ja ”suunnitellusta talouslamasta” on pitkään puhunut maailman johtaviin ilmastotutkijoihin kuuluva Kevin Anderson. Hänen viestinsä ei valitettavasti ole suoraan tavoittanut suurta yleisöä, mutta välillisesti se on tullut esiin Greta Thunbergin puheenvuoroissa – Anderson nimittäin kuuluu Thunbergin käyttämiin asiantuntijoihin.
Talouskasvusta luopumisen välttämättömyyttä on yritetty väistää kaavailemalla sellaisen teknologian laajamittaisesta käyttöä, joka imisi ilmakehästä sinne jo päästettyä hiilidioksidia. Lupaavin näistä teknologioista perustuu hiilidioksidin talteenottoon biomassaa polttavien voimaloiden savukaasuista. Tämän menetelmän laaja käyttöönotto ei kuitenkaan onnistu vaadittavalla nopeudella. Sitä paitsi vielä ei tiedetä, toimiiko kyseessä oleva teknologia ylipäänsä suuressa mittakaavassa. Tarvittavilla valtavilla puuistutuksilla voi olla arvaamattomia seurausvaikutuksia maapallon biologiselle järjestelmälle, josta elämämme riippuu.
Valitettavasti suunniteltua talouslaskua tai -lamaa pidetään mahdottomana toteuttaa. Kuitenkin Kreikassa ja monissa velkaselvitykseen joutuneissa maissa se on toteutettu. Talouslaskulle on myös mahdollista saada kansalaisten hyväksyntä silloin, kun se toteutetaan reilusti. Suomalaiset ovat jo pitkään ymmärtäneet talouskasvun ongelmallisuuden. Elinkeinoelämän valtuuskunnan tekemien mielipidetiedustelujen mukaan kansalaisten enemmistö on 1980-luvulta saakka ollut kokonaan tai osittain samaa mieltä seuraavan väitteen kanssa: ”Pyrkimällä jatkuvaan taloudelliseen kasvuun ihminen tuhoaa vähitellen luonnon ja lopulta myös itsensä.”
Talouslaskupolitiikkaan siirtymistä helpottaa se, että koko Euroopan tasolla on vuodesta 2008 lähtien toiminut degrowth- eli kohtuutalousliike. Se on koonnut suuren joukon talous- ja yhteiskuntatieteilijöitä tutkimaan, miten kasvuton talous voidaan käytännössä toteuttaa, samalla kun kaikille ihmisille tarjotaan hyvän elämän perusedellytykset.
Ilmastonmuutos on johtanut meidät suuren tulipalon tai sodan kaltaiseen tilanteeseen. Kun katastrofin uhka ymmärretään ja kun toimiin ryhdytään koko yhteiskunnan tasolla reiluiksi koetuilla pelisäännöillä, ihmisten valtaenemmistö kykenee luopumaan monista totuista asioista ja keskittymään olennaiseen.
22.01.20
Voit kommentoida tätä kirjoitusta julkisesti toisella sivustollani: tammilehto.info
|
Kirjoituksen uudelleen julkaiseminen on toivottavaa. Siitä tarkemmin tekijän kotisivulla. |
Takaisin tekijän (Olli Tammilehto) kotisivun alkuun (http://www.tammilehto.info)