Olli Tammilehto's writings

Jaa alla oleva somessa tai sähköpostilla:

Tweet

Päivitetty Suomen aikaan 01.04.2024 klo 16:57

Nyt Suomessa on 19.05.2024 klo 00:47

Tämä sivusto sisältää tekstejäni vuosilta 1977-2024 – yhteensä yli 300. Tekstien joukossa on myös viisi kirjaa ja kaksi tutkimusraporttia.

Etsintä näiltä sivuilta:

Etsintävihjeitä Vaativa etsintä

Jos haluat tiedon näillä sivuilla ilmestyvistä uusista artikkeleista, anna nimesi ja sähköpostiosoitteesi.

Nimi *

Sähköpostiosoite *

Automaattisen spämmäyksen estämiseksi vastaa tähän kysymykseen:
* Paljonko on 10 plus 15? Käytä vain numeroita.  

Olli Tammilehdon uusin kirja:

Tuhokehitys poikki – Yhteiskunnan olomuodon muutos. Into 2017

Muita kirjoja:

Kylmä suihku – Ilmastokatastrofin torjunta ja nopea yhteiskunnallinen muutos. Into 2014

Rahdin rikokset – Kansainvälisten tavarakuljetusten ekologiset ja yhteiskunnalliset seuraukset. Into 2009

Yhden taalan kysymys – Globalisaatio ja köyhyyskiista. Like 2003

Maailman tilan kootut selitykset. Like 1998

Tämä Olli Tammilehdon kirjoitus on julkaistu Voima-lehdessä 21.5.2019. Se on vastaus 10.5.2019 samassa lehdessä julkaistuun Jukka Koskelaisen kirjoitukseen, joka puolestaan on vastine Olli Tammilehdon Voiman numerossa 3/2019 ilmestyneeseen artikkeliin Venezuela öljyvallan kuristuksessa. Uudelleen julkaiseminen toivottavaa. Siitä tarkemmin tässä.

Osa Venezuelan oppositiojohtajista pyrkii väkivaltaiseen ratkaisuun

Jukka Koskelainen näyttää vastineessaan Venezuelaa koskevaan juttuuni olettavan virheellisesti, että olen Maduron hallituksen kannattaja. Kirjoitan jutussani suoraan, että ”Maduron hallitus ei ole hyvä”, ja kerron sen ihmisoikeusloukkauksista ja epädemokraattisesta toiminnasta. Kirjoitukseni pointti on arvostella yksipuolista ja suhteellisuuden tajunsa kadottanutta Venezuela-uutisointia, jossa ei haluta nähdä kaikkia Venezuelan kurjaan tilanteeseen vaikuttaneita tekijöitä ja jolla käytännössä oikeutetaan käynnissä oleva taloussaarto ja mahdollinen tuleva sotilaallinen hyökkäys.

Yksi tilanteeseen vaikuttaneista voimista on Venezuelan oppositio, jota Koskela jostain syystä haluaa katsoa ruusunpunaisten silmälasien läpi. Itse itsensä presidentiksi julistaneen Juan Guaidón puolue Voluntad Popular kuluu todellakin sosialistiseen internationaaliin, jonka jäsenet ovat yleensä sosiaalidemokraattisia puolueita. Puolueen ohjelmallisissa julistuksissa on sosiaalidemokraattista retoriikkaa. Tätä retoriikkaa on kuitenkin myös äärioikeistolaisilla puolueilla kuten kansallissosialisteilla. Olennaista on kuitenkin katsoa, mitä puolue todellisuudessa tavoittelee ja mitä keinoja se on valmis käyttämään. Guaidón yksityistämis- ym. puheet viittaavat kovasti siihen, että valtaan päästyään puolue harjoittaisi oikeistolaista uusliberaalia politiikkaa. Tätä vahvisti vielä puolueen perustajan ja keskeisen hahmon Leopoldo Lópezin hiljattain esittämä hämmästyttävä lausunto, jonka mukaan hänen mielestään USA:n olisi oltava osa hallitusta, joka syntyisi Maduron kukistamisen jälkeen¹. Päästäkseen valtaan puolue on valmis käyttämään väkivaltaa, mitä esimerkiksi Guaidón monet USA:n sotilaallista interventiota myötäilevät lausunnot ja vapunaaton vallankaappausyritys todistavat. Näistä syistä monet ovat luokitelleet puolueen radikaaliksi oikeistopuolueeksi².

Koskelainen on kirjoittanut vastineensa ennen vapunaattoa, minkä takia hän voi vakuuttaa, että väite oppositiojohtajien osallistumisesta väkivaltaisiin vallankaappausyrityksiin on ”silkkaa Venezuelan hallituksen propagandaa”. Kuitenkin Lópezin ja toisen merkittävän oppositiojohtajan Henrique Caprilesin osallisuudesta vuoden 2002 lyhyeksi jääneeseen vallankaappaukseen on paljon todistusaineistoa. Tästä kirjoittaa esimerkiksi tutkiva toimittaja Roberto Lovato arvovaltaisessa, Washington Postin kanssa samaan mediakonserniin kuuluvassa Foreign Policy -lehdessä³.

Koskelainen toistaa varsinkin yhdysvaltalaisessa mediassa taajaan esitetyn väitteen, jonka mukaan Venezuela on diktatuuri. Wikipedian mukaan ”Diktatuuri tarkoittaa yhden henkilön tai pienen ryhmän voimakkaaseen valtaan perustuvaa valtiomuotoa. Diktatuurissa valta keskittyy niin sanotulle diktaattorille, joka voi itsevaltaisesti sanella yhteiskunnassa noudatettavat toimintatavat. Termiä diktatuuri käytetään valtioista, joiden valtionpäiden valtaa ei lainkaan rajoiteta eli valtionpäämiehellä on rajoittamaton valta.” Vaikka Maduroa voi perustellusti pitää huonona presidenttinä, diktaattori hän ei selvästikään ole. Jos hän olisi, hänen valtaansa rajoittavia tahoja olisi korkeintaan maan alla: hän olisi aikaa sitten lopettanut opposition hallitseman parlamentin, sulkenut oppositiota kannattavan valtamedian ja kieltänyt ainakin hänen syrjäyttämistään ulkomaisella tuella avoimesti ajavien puolueiden ja poliitikkojen toiminnan.

Venezuelaa maaliskuussa vaivanneiden, Gurin vesivoimalan pettämisestä aiheutuneiden laajojen sähkökatkojen yksi syy varmaankin on sähköjärjestelmän rapistuminen, kuten Koskelainen esittää. Monet seikat viittaavat kuitenkin siihen, että niiden ilmaantuminen juuri tuolloin liittyy sabotaasiin. Esimerkiksi yksi Venezuelan hallituksen innokkaimmista yhdysvaltalaisista kaatajista, senaattori Marco Rubio, tiesi varageneraattorien pettämisestä ennen kuin kukaan Venezuelassa⁴. USA:n valtapiirejä lähellä olevan belgradilaisen CANVAS-koulutuskeskuksen muistiossa vuodelta 2010 puhutaan Gurin voimalan mahdollisesta vaurioitumisesta seuraavan sähkökatkon hyväksikäyttämisestä hallituksen vastaisessa toiminnassa⁵.

Koskelainen maalaa Maduron ja hänen edeltäjänsä Hugo Chávezin hallinnoista kuvan, jossa esiintyy vain totaalisen korruptoitunut ja vain omasta valta-asemastaan kiinnostunut rosvojoukko. Olennaista on kuitenkin huomata, että sosialistipuolueen ja sen johtaman hallinnon takana on köyhien yhteiskunnallinen liike, joka kulminoitui vuonna 1989 Caracazoksi kutsuttuun, verilöylyyn päättyneeseen kansannousuun. Kuten yhdysvaltalainen Venezuelaa tutkinut politologi George Ciccariello-Maher toteaa, tämä liike loi Chávezin⁶. Niinpä Chávezin hallinto pyrki aidosti parantamaan köyhien asemaa siinä kuitenkin usein epäonnistuen muun muassa taitamattomuuden, vanhan valtiobyrokratian ja edelleen voimissaan olevan kapitalismin jarrutuksen takia. Joka tapauksessa köyhien terveyspalveluja ja koulutusmahdollisuuksia saatiin ratkaisevasti parannettua. Viime aikoina kuitenkin sairaanhoito on vaikeutunut merkittävästi USA:n taloussanktioiden vuoksi. Hiljattain ilmestyneen Mark Weisbrotin ja Jeffrey Sachsin tutkimuksen mukaan vuosina 2017-2018 40 000 venezuelalaista on kuollut sanktioiden seurauksena⁷.

Venezuelassa on tosiaankin kymmeniä tuhansia kuubalaisia, kuten Koskelainen kirjoittaa. Hän ei kuitenkaan kerro, että lähes kaikki heistä ovat maan kipeästi tarvitsemia lääkäreitä. Venäläisten ”invaasiota” ei maahan ole tapahtunut: Venezuelaan on tullut satakunta venäläistä sotilasta hyvässä yhteisymmärryksessä maan hallituksen kanssa⁸. Venezuela siirtyi Venäjän aseasiakkaaksi, koska Chávezin valtaannousun jälkeen USA ei enää myynyt maalle sotilaskalustoa.

Koskelainen kirjoittaa, ettei USA:n aseellinen väliintulo ”voi enää pahentaa tilannetta siitä, mihin chavistinen hallinto on maan ajanut”. Tämä on hämmästyttävä väite. Eikö Koskelainen todellakaan tiedä, mitä sota merkitsee? Yhtä hyvin voisi väittää, että koska Suomessa oli vuonna 1918 paljon kurjuutta, sisällissota ei pahentanut tilannetta. Sodan vähättelyn tekee vielä merkillisemmäksi se, että Koskelainen itse kertoo Venezuelassa olevan tavallisen armeijan lisäksi laajat aseelliset miliisijoukot. Vaikka osa armeijasta kääntyisi USA:n puolelle, nämä joukot jatkaisivat taistelua maahantunkeutujia vastaan. Sodasta tulisi pitkä ja verinen.

Alaviitteet

Lähteitä

Blumenthal, Max: ”US Regime Change Blueprint Proposed Venezuelan Electricity Blackouts as ‘Watershed Event’ for ‘Galvanizing Public Unrest’”. The Grayzone, 11.3.2019. https://thegrayzone.com/2019/03/11/us-regime-change-blueprint-proposed-venezuelan-electricity-blackouts-as-watershed-event-for-galvanizing-public-unrest/.

Ciccariello-Maher, George: Building the Commune: Radical Democracy in Venezuela. London ; New York: Verso, 2016.

Lovato, Roberto: ”The Making of Leopoldo López”. Foreign Policy, 27.5.2015. https://foreignpolicy.com/2015/07/27/the-making-of-leopoldo-lopez-democratic-venezuela-opposition/.

MacLeod, Alan: ”‘Venezuela’: Media’s One-Word Rebuttal to the Threat of Socialism”. Fairness & Accuracy in Reporting. New York: FAIR, 8.2.2019. https://fair.org/home/venezuela-medias-one-word-rebuttal-to-the-threat-of-socialism/.

Roth, Andrew: ”Russia Acknowledges Presence of Troops in Venezuela”. The Guardian, 28.3.2019, osa World news. https://www.theguardian.com/world/2019/mar/28/russian-troops-landed-caracas-talks-venezuela-envoy-military.

Vaz, Ricardo: ”New Report Reveals US Sanctions Have Cost 40,000 Venezuelan Lives”. MintPress News, 29.4.2019. https://www.mintpressnews.com/us-sanctions-venezuela/257960/.

”Venezuela - Three Total Blackouts In Three Days - Government Presumes U.S. Cyberattack”. Moon of Alabama, 9.3.2019. https://www.moonofalabama.org/2019/03/venezuela-three-total-blackouts-in-three-days-government-presumes-us-cyberattack.html.

”Venezuela Flares Up”. Le Monde Diplomatique, 1.1.2019. https://mondediplo.com/2019/01/10venezuela-dossier.

21.05.19

Voit kommentoida tätä kirjoitusta julkisesti toisella sivustollani: tammilehto.info

 

Palautetta kirjoittajalle (myös tämän sivuston teknsisistä yksityiskohdista) voi lähettää osoitteeseen Kirjoituksen uudelleen julkaiseminen on toivottavaa. Siitä tarkemmin tekijän kotisivulla.

Takaisin tekijän (Olli Tammilehto) kotisivun alkuun (http://www.tammilehto.info)