| Tämä Olli Tammilehdon kirjoitus on julkaistu lyhennettynä Rauhanpuolustajan numerossa 6/2023. Uudelleen julkaiseminen toivottavaa. Siitä tarkemmin tässä. |
Sodan vastustamista Venäjälle matkustaen
Rutger Bregman kirjoittaa menestysteoksessaan Hyvän historia: ”Kontakti tuo lisää luottamusta, yhteenkuuluvuuden tunnetta ja vastavuoroista auttamista. Se auttaa näkemään maailman toisen silmin.” Mark Twain oli samoilla linjoilla 160 vuotta aiemmin: ”Matkustaminen on ennakkoluuloille, suvaitsemattomuudelle ja pikkusieluisuudelle tappavaa.” Näin näyttää ajatelleen myös Aristoteles yli 2000 vuotta sitten: "Matkoilla voi myös havaita, että ihminen on yleisesti ihmiselle läheinen ja ystävä".
Suomen nykyjohto ei kuitenkaan luota näihin ajattelijoihin. Uuden uljaan ulkopolitiikan mukaan Suomen turvallisuutta edistetään katkaisemalla kaikki kontaktit suomalaisten ja venäläisten välillä. Olen kuitenkin jämähtänyt vanhaan viisauteen, ja niinpä lähdin elokuussa Venäjälle.
Kun Suomi ja EU ovat kasanneet venäläisten matkustamiselle yhä uusia esteitä, moni on alkanut uskoa, että Venäjä ei vastavuoroisesti halua suomalaisia matkailijoita. Todellisuudessa kuukauden turistiviisumin saa aivan yhtä helposti kuin aikaisemmin. Vaikka junayhteyttä ei enää yli vuoteen ole ollut, kolme bussiyhtiötä on liikennöinyt päivittäin Suomen ja Venäjän välillä ennen rajan sulkemista marraskuussa. Mukavimmin ja halvimmin matka on taittunut matkustamalla ensin junalla Lappeenrantaan, vaihtamalla siellä Viipuriin menevään bussiin ja jatkamalla Viipurista junalla eteenpäin pitkin ja poikin pinta-alaltaan maailman suurinta maata. Rajasulunkin aikana suomalainen voi toistaiseksi matkustaa Venäjälle Viron ja Norjan kautta.
Ruplan alhaisen kurssin vuoksi Venäjällä oleskelu on tällä hetkellä halpaa. Kansainvälisen valuuttarahaston ostovoimapariteettilaskelmien mukaan vaihdettaessa eurot rupliin ostovoima kasvoi elokuussa lähes nelinkertaiseksi. Toisin sanoen ruplan vaihtokurssin mukaan laskien hinnat olivat keskimäärin vain noin neljäsosa Suomen hinnoista. Eivätkä ruplat jää tyhjän pantiksi: huolimatta sanktioista markettien ja muiden kauppojen valikoimat ovat yhtä monipuoliset kuin Suomessa.
Vaarallinen Venäjä?
Mutta eikö Venäjällä ole vaarallista? Tapaamani venäläiset ihmettelevät suomalaisten pelkoja. Kun kerron hostellissa huonetoverilleni, että suomalaiset eivät uskalla matkustaa Venäjälle, hän naurahtaa ja kertoo eteläamerikkalaisesta vieraastaan. Tämä oli ihastellut maan turvallisuutta: venäläisissä suurkaupungeissakin voi huoletta kävellä myöhään illalla, mikä hänen kotimaassaan ei tulisi kuuloonkaan. Kun huomautan pietarilaiselle ystävälleni, että kaupungin yhdessä kahvilassa oli huhtikuussa räjähtänyt pommi, hän toteaa, että kyse oli hyvin erityislaatuisesta tilaisuudesta, jonne ei tavallisen venäläisen saatikka sitten turistin olisi tullut mieleenkään mennä.
Suomen ulkoministeriö kehottaa välttämään ”kaikkea matkustamista Venäjälle”. Kuitenkin kun vertaa esimerkiksi ministeriön Meksikoa koskevaa matkustustiedotetta Venäjää koskevaan, rikollisuuden riivaama Meksiko vaikuttaa ratkaisevasti vaarallisemmalta kuin Venäjä. Kuitenkaan ulkoministeriö ei kehota välttämään matkustamista Meksikoon.
Kuolan saamelaisten ”pääkaupungissa” Lovozerossa tarmokas nainen pyörittää hostellia ja matkailuyritystä. Vera valittaa, kun ei voi matkustaa sukulaistensa luo Suomeen. Hän ihmettelee, miksi kaikkia venäläisiä rangaistaan, vaikka tavallinen venäläinen ei voi mitenkään vaikuttaa maansa politiikkaan.
Nuori nainen haluaisi kovasti tavata suomalaisia sukulaisiaan. Mutta kun he ovat vain serkkuja ja pikkuserkkuja, viisumia ei heru.
Uutinen Euroopan komission päätöksestä kieltää Venäjällä rekisteröityjen autojen tulo EU:n alueelle herättää venäläisissä ystävissäni tuohtumusta. Varsinkin kun siihen sekaantuvat komission edustajan ja joidenkin poliitikkojen puheet autojen mahdollisesta takavarikoinnista.
Entisiä aktivisteja
Tapaan useita yhteiskunnalliseen toimintaa osallistuneita ihmisiä. He ovat nyt lähinnä entisiä aktivisteja, sillä sodan vastustaminen tai muihin isoihin kysymyksiin vaikuttaminen ei enää onnistu. Jotkut ovat kuitenkin tehneet pieniä aktioita – esimerkiksi liimanneet kauppojen hintalappujen tilalle sodanvastaisia iskulauseita. Näitä uskaliaita ihmisiä on vangittu. Vastarinta näkyy heidän oikeudenkäynneissään, joihin mennään runsain joukoin. Aktiivisesti toimineilla on ilman lupaa toimiva klubi, jossa kuunnellaan musiikkia, katsotaan elokuvia ja seurustellaan. Heidän keskinäiset suhteensa ovat muuttuneet entistä tärkeimmiksi ja tiiveimmiksi.
Kaksi tapaamaani entistä aktivistia on löytänyt mielen elämäänsä alkuperäiskansoja koskevassa antropologisessa ja historiallisessa tutkimustyössä: heidän tieteelliset artikkelinsa ainakin vihjaavat toisenlaisen yhteiskunnan mahdollisuuteen. Kolmas taas haluaa käyttää antiautoritaarisia opetusmenetelmiä yliopistossaan ja herättää näin nuoret ajattelemaan jopa toisin.
Vanhojen talojen suojelussa ja joissain muissa paikallisissa kysymyksissä yhteiskunnallinen toiminta on kuitenkin edelleen mahdollista. Joskus tässä on myös onnistuttu.
”Sotilaallisen erityisoperaation” hyväksyviä on kuitenkin paljon tapaamieni ihmisten joukossa. He näkevät sodan alkaneet jo vuonna 2014 Ukrainan hallituksen joukkojen hyökättyä Donetskin ja Luganskin autonomiaa tavoittelevien venäjänkielisten ihmisten kimppuun. Merkittävä joukko ihmisiä tekee vapaaehtoistyötä sotaa tukevissa järjestöissä. Kuten Suomessakin laaja kansalaistoiminnan kenttä avustaa valtaapitäviä heidän vaativassa työssään.
On myös paljon niitä, jotka eivät halua sanoa kantaansa sotaan. Kuittaavat asian vain sillä, että kyse on suurvaltapolitiikasta, joka ei liity mitenkään venäläisten, ukrainalaisten tai muiden maiden kansalaisten välisiin suhteisiin.
Pienessä 2000 asukkaan Lovozerossa on lentokenttä – tai oikeastaan helikopterikenttä. Kuolan niemimaalla kuten muualla Venäjän hyvin harvaan asutuilla pohjoisilla alueilla helikopteri on kesäisin ainoa käytännöllinen tapa päästä lukemattomiin syrjäkyliin. Periaatteessa jalkapatikassa tai veneelläkin pääsee, mutta silloin on matkaan varattava viikkoja tai kuukausia.
Haluamme matkustaa aivan niemimaan keskellä sijaitsevaan Krasnoštšeljen kylään ja sieltä edelleen Tšalmi-Varreen, jossa on muinaisia kalliopiirroksia. Olemme kuitenkin myöhästyä helikopterikyydistä: iso hautajaissaattue tukkii tien. Taas on Lovozeron nuorimies kaatunut Ukrainassa. Kuljettajamme kiroaa sodan.
Sotivat ja sotimattomat
Lovozerosta kuten monilta muitakin syrjäisiltä vähemmistökansojen asuttamilta paikkakunnilta sotaan on lähtenyt tai joutunut suhteettoman suuri joukko miehiä. Monet epäilevät syrjintää, mutta taustalla voi olla myös aineellisia syitä. Alkoholismi ja siihen liittyvät rikokset ovat syrjäseuduilla yleisiä, joten vankiloista otettujen Wagner-sotilainen joukossa on paljon periferian asukkaita. Toisaalta sopimussotilainen venäläisittäin korkea palkka – euroissa vaihtokurssin mukaan noin 2000, ostovoimapariteetin mukaan noin 8000 – houkuttelee enemmän köyhien alueiden miehiä.
Kaikkien nuorten miesten ei kuitenkaan tarvitse pelätä sotaan joutumista. Tutustun erittäin hyväkuntoiseen palomieheen, jota ei tärkeän ammattinsa takia kutsuta. Sama tilanne on sähkölaitoksella työskentelevällä insinöörillä. Kiril on niin avoimesti sotaa vastaan, että työpaikalla häntä on alettu kutsua Vlasoviksi. Andrei Vlasov oli Puna-armeijan kenraaliluutnantti, joka vuonna 1942 siirtyi Natsi-Saksan puolelle.
Vesilaitoksella työskentelevä, aivan terveeltä vaikuttava Sasha ei joudu armeijaan, koska hänen näkönsä ei ole aivan sataprosenttinen. Keinoälytekniikkaa opiskeleva Vadim ei halua sotaan, mutta opiskelijoita ei sinne joudukaan. Hän aikoo pysyä opiskelijan kirjoissa niin kauan kuin sota jatkuu.
Kaupungeissa ja kylissä törmää kuitenkin Ukrainan sotaa enemmän toiseen sotaan: ”suureen isänmaallinen sotaan”, joksi saksalaisten hyökkäystä Neuvostoliittoon ja sen torjuntaa Venäjällä yleisesti kutsutaan. Tämän noin 20 miljoonaa venäläistä tappaneen sodan muistomerkkejä on kaikkialla kaupunkien keskeisillä paikoilla. Niiden jatkuvaa merkitystä korostavat tuoreet kukat ja seppeleet.
Lovozerossa muistomerkin reliefi kuvaa poroja ja saamelaisia, jotka hekin antoivat merkittävän panoksen taistelussa saksalaisia vastaan. Lähellä sijaitsevassa, harvinaisten maametallien louhinnan ympärille syntyneessä Revden pikkukaupungissa sodan muistomerkiksi on nostettu brittiläinen lentokone: näitä hävittäjiä Britannia antoi silloiselle liittolaiselleen Neuvostoliitolle. Muistomerkin vieressä on kuvatauluja, joissa kerrotaan englantilaisista, jotka kouluttivat venäläisiä lentäjiä. Kuolan lounasnurkassa vierailemme alumiinin tuotannolla ja kalastuksella elävässä Kantalahden kaupungissa. Sen keskusaukiolla sodasta muistuttaa jalustalle nostettu tankki.
Venäjän ja Suomen vapaus
Mutta eikö ole kauheaa olla maassa, jossa ei ole vapautta? Poliittista vapautta on tosiaankin vähemmän kuin Suomessa, mutta jos venäläinen ei joudu sotaan ja tyytyy niihin vapauksiin, joihin valtaosa suomalaisistakin tyytyy, eroa ei juuri huomaa: hän voi kaupoissa vapaasti valita lukemattomista erilaisista tuotteista sen mitä haluaa, hän saa matkustaa vapaasti ympäri valtakuntaa ja muuttaa asuinpaikkaa. Vaikka Euroopan maihin matkustamista rajoitetaan, useimpiin maailman maihin hän voi lentää, jos vain varat riittävät. Hän voi vaihtaa työpaikkaa ja perustaa yrityksen. Hän saa paikallisissa ja valtakunnallisissa vaaleissa äänestää haluamaansa ehdokasta. Hän voi kotona, ystäväpiirissään ja usein jopa työpaikallaan puida nyrkkiä ja arvostella hallitusta. Hän voi omalla kielellään lukea mitä erilaisimpia poliittisia ja muita näkemyksiä edustavia kirjoja. Internetissä hän voi seurata länsimaiden tuottamaa uutisvirtaa ja omaksua lännen version Ukrainan sodasta ja maailman tapahtumista – tämänkin omalla kielellään. Putinin vastaista oppositiota edustava ystävänikin myöntää, ettei Venäjä ole mikään Kiina.
Suuri ero on kuitenkin siinä, mitä tapahtuu ihmiselle, joka haluaa vaikuttaa suuriin yhteiskunnallisiin kysymyksiin – sellaisiin kuin ulkopolitiikka, vallan ja resurssien jakautuminen, suuryhtiöiden asema ja yhteiskunnan rakenne. Venäjällä aktivisti päätyy helposti vankilaan, mutta Suomessa tämä on hyvin epätodennäköistä. Ei silti, kyllä meilläkin sanktioita on: aktivismi ei ole hyväksi uralle ja sitä harjoittava joutuu helposti vaikeuksiin työpaikallaan ja hänet voidaan jopa erottaa.
Koska useimmille suomalaisille ei tulisi mielenkään ryhtyä aktivistiksi, he tuskin huomaisivatkaan, kun yhteiskunnallisen toiminnan vapautta kavennettaisiin sellaiseksi kuin se on Venäjällä. Tätä sokeutta edesauttaisi se, että valtamedia todennäköisesti jatkaisi nykyisessä roolissaan ja auttaisi vallan pönkittämistä leimaamalla vangitut aktivistit maan turvallisuutta vaarantaviksi salaliittoteoreetikoiksi ja ääriliikkeiden edustajiksi.
Joskus 1990-luvun alussa matkustin junalla Venäjältä Suomeen. Samassa vaunuhytissä istui venäläinen nainen, joka oli tulossa ensimmäistä kertaa maahamme. Rajan ylitettyämme hän hämmästeli radan varrella kasvavia laajoja koivikkoja. Nainen oli luullut, että koivuja kasvaa vain Venäjällä.
Samantapaisen ihmeen kokisi varmaan moni suomalainen matkustaessaan nyky-Venäjälle. Niinpä matkustamisen rajoittaminen on hyödyllistä niille, jotka haluavat luoda kuvan Venäjästä täysin erilaisena maana, jota on vihattava. Viholliskuvaa tarvitaan muun muassa siksi, että Suomen militarisointi sujuisi kitkatta, Yhdysvaltojen sotilastukikohtien perustaminen tänne saataisiin hyväksyttäväksi ja ydinasevallan sotakaluston ilmestyminen satamiin, teille ja päidemme yläpuolelle koettaisiin täysin normaaliksi.
05.01.24
Voit kommentoida tätä kirjoitusta julkisesti sivustolla tammilehto.info
|
Kirjoituksen uudelleen julkaiseminen on toivottavaa. Siitä tarkemmin tekijän kotisivulla. |
|
Suomessa vapaiden kirjoittajien on yhä vaikeampaa saada toimeentuloa työstään – varsinkin jos kyseenalaistaa vallitsevia käsityksiä ja kertomuksia. Toivon siksi, että te, lukijani, tukisitte suoraan rahallisesti työtäni. Ulkomailla on paljon nettipalveluja, joiden kautta minun kaltaiseni kirjoittajat keräävät tukea. Kuitenkin Suomessa yksityinen rahankeräys on laitonta. Siksi rahallisen tuen täytyy tapahtua ostamisen muodossa. Linkki tukikauppaani: https://tammilehto.info/tuki/index.php |
Takaisin tekijän (Olli Tammilehto) kotisivun alkuun (http://www.tammilehto.info)