| Tämä Olli Tammilehdon kirjoitus on julkaistu Voima-lehdessä 27.5.2019. Se on vastaus Jukka Koskelaisen kirjoitukseen Venezuelaa siis vain englanniksi?, Voima 24.5.19. Uudelleen julkaiseminen toivottavaa. Siitä tarkemmin tässä. |
Venezuelan tukijoita ja siitä kirjoittavia on monenlaisia
Uudessa puheenvuorossaan Jukka Koskelainen antaa ymmärtää, etten ole pätevä kirjoittamaan Venezuelasta, koska en juurikaan osaa espanjaa. Kielen taito toki syventäisi tuntemustani maasta, mutta sen esittäminen keskustelun osallistumisen kriteerinä on kummallinen. Ajatellaanpa vain tilannetta, jossa esimerkiksi kaikkia kiinaa osaamattomien puheita Kiinasta pidettäisiin tietämättömyyden synnyttäminä harhoina.
Toisaalta vaikka osaisinkin espanjaa, ei ole sanottu, että lukemiseni rajoittuisi Koskelaisen mainitsemiin tai tunnustamiin kirjoihin. Saattaisin hyvinkin saada käsiini venezuelalaisten vasemmistolaisten kirjoituksia, jotka veisivät minua lähemmäksi chavismoa.
Toinen Koskelaisen kummallinen väite on, etten ”välitä miljoonista pakolaisista ja kärsivistä ihmisistä”. Kuitenkin yksi syy siihen, että olen vaivautunut ryhtymään tähän epäkiitolliseen yritykseen, tuoda esiin toisenlaista näkemystä Venezuelan kriisistä, ovat juuri venezuelalaisten kärsimykset ja nykyiset ja tulevat pakolaiset: valtavirtajournalismi tukee käytännössä USA:n taloussaartopolitiikka ja oikeuttaa mahdollisen sotilaallisen hyökkäyksen, jotka molemmat tuottavat kärsimyksiä ja pakolaisia.
Koskelainen kirjoittaa: ”Ja mitä ajatella siitä, että Venäjä tukee Euroopassa äärioikeistolaisia ja Venezuelassa chavismia? Yhteisiä piirteitä näillä kolmella on aivan liikaa.” Ensinnäkin Venäjä ei tue monia eri suuntauksia sisältävää poliittista aatetta nimeltä chavismo (tai chavismi) vaan Maduron hallitusta. Toiseksi suurvaltojen tuki liittyy yleensä strategisiin päämääriin eikä ideologiaan. Esimerkiksi Syyrian sodassa USA on tukenut sekä anarkistishenkisten kurdien että äärimuslimien aseellisia ryhmiä. Kolmanneksi ideologista kumppania Euroopan äärioikeistolle on parempi etsiä vasemmistolaisen chavismon sijasta opposition keskuudesta: monien valkoisten oppositioaktivistien kielenkäytössä ja käyttäytymisessä väkivaltaisiksi yltyvissä mielenosoituksissa on ilmennyt rasismia enimmäkseen värillisiä köyhiä ja chavisti-johtajia kohtaan1.
Neljänneksi, Venäjä ei ole ainoa maa, joka jollain tavoin tukee Maduron hallitusta: suuri enemmistö maailman maista ei ole tunnustanut Guaidóa presidentiksi. Näihin maihin kuuluu esimerkiksi Norja, joka on aktiivisesti toiminut kriisin laukaisemiseksi: Maduron hallituksen ja opposition väliset neuvottelut ovat alkamassa Oslossa.
1Greg Palast: ”In Venezuela, White Supremacy Is a Key Driver of the Coup”, Truthout, 7.2.2019, https://truthout.org/articles/in-venezuela-white-supremacy-is-a-key-driver-of-the-coup/.
27.05.19
Voit kommentoida tätä kirjoitusta julkisesti toisella sivustollani: tammilehto.info
|
Kirjoituksen uudelleen julkaiseminen on toivottavaa. Siitä tarkemmin tekijän kotisivulla. |
Takaisin tekijän (Olli Tammilehto) kotisivun alkuun (http://www.tammilehto.info)