Olli Tammilehto's writings

Jaa alla oleva somessa tai sähköpostilla:

Tweet

Päivitetty Suomen aikaan 17.08.2025 klo 10:51

Nyt Suomessa on 10.11.2025 klo 04:23

Tämä sivusto sisältää tekstejäni vuosilta 1977-2025 – yhteensä yli 300. Tekstien joukossa on myös kahdeksan kirjaa ja kaksi tutkimusraporttia.

Blogi→

in English→

Etsintä näiltä sivuilta:

Etsintävihjeitä Vaativa etsintä

Jos haluat tiedon näillä sivuilla ilmestyvistä uusista artikkeleista, anna nimesi ja sähköpostiosoitteesi.

Nimi *

Sähköpostiosoite *

Automaattisen spämmäyksen estämiseksi vastaa tähän kysymykseen:
* Paljonko on 10 plus 15? Käytä vain numeroita.  

Olli Tammilehdon kirjoja:

Tuhokehitys poikki – Yhteiskunnan olomuodon muutos. Into 2017

<

Kylmä suihku – Ilmastokatastrofin torjunta ja nopea yhteiskunnallinen muutos. Into 2014

Rahdin rikokset – Kansainvälisten tavarakuljetusten ekologiset ja yhteiskunnalliset seuraukset. Into 2009

Yhden taalan kysymys – Globalisaatio ja köyhyyskiista. Like 2003

Maailman tilan kootut selitykset. Like 1998

Tämä Olli Tammilehdon kirjoitus on julkaistu Kulttuurivihkojen nettilehdessä 15.8.2025. Uudelleen julkaiseminen toivottavaa. Siitä tarkemmin tässä.

Vieraan vallan etuja ajavien johtajien mysteeri

Valtioiden ajatellaan yleisesti ajavan omia turvallisuus- ja talousetujaan. Viime vuosina kuitenkin useat Euroopan maat ovat tehneet päätöksiä, jotka ovat selvästi niiden omien etujen vastaisia, mutta edistävät Yhdysvaltain etuja. Esimerkiksi Suomi on solminut USA:n kanssa niin sanotun puolustusyhteistyösopimuksen eli DCA:n. Sopimuksen mukaan Yhdysvallat voi rakentaa Suomeen 15 sotilastukikohtaa. Yksi niistä tulee olemaan Lapissa lähellä Venäjän tärkeintä ydinsukellusvenetukikohtaa. Tekemällä Suomesta Venäjän ohjusten ensimmäisen maalitaulun ja lisäämällä jännitteitä kahden ydinasevallan välillä DCA vaarantaa Suomen turvallisuuden. Sen sijaan sopimus edistää presidentin vaihdoksista riippumattoman USA:n hallinto- eli syvävaltion pitkäaikaisia pyrkimyksiä. Niihin kuuluu kilpailevien suurvaltojen nousun estäminen ja siihen liittyvät yritykset saartaa, horjuttaa ja heikentää Venäjää¹.

Saksa ja monet muut Euroopan maat ovat siirtyneet Venäjän maakaasusta sitä paljon kalliimpaan USA:n maakaasuun, mikä on johtanut talousvaikeuksiin Euroopassa mutta suuriin voittoihin Yhdysvalloissa. Hiljattain Euroopan Nato-maat päättivät nostaa sotilasmenojen osuuden bruttokansantuotteesta 5 %:iin. Koska näiden maiden aseteollisuuden kapasiteetti ei ole suuri, päätös on kultakaivos Yhdysvaltojen sotilasteolliselle kompleksille. Samalla lisätään USA-johtoisen järjestelmän ja Venäjän sotilaallisen yhteenoton todennäköisyyttä. Ellei sota eskaloidu täysimittaiseksi ydinsodaksi, sitä ei sodittaisi Pohjois-Amerikassa vaan Euroopassa.

Miksi maanosamme valtiojohtajat käyttäytyvät näin omituisesti? Tähän mysteeriin tuo valoa hiljattain julkaistu artikkeli ”Elite Capture & European Self-Destruction: The Hidden Architecture of Transatlantic Hegemony” (Eliitin kaappaus ja Euroopan itsetuho: Transatlanttisen hegemonian piilorakenne)². Se tuo esiin, miten Saksan poliittinen eliitti on saatu samaistumaan Yhdysvaltain etuihin. Tässä työssä keskeisiä ovat olleet sellaiset organisaatiot kuin Atlantik-Brücke, Atlantic Institute, German Marshall Fund ja Fullbright-ohjelma. Ne ovat kouluttaneet johtajakandinaatit sekä luoneet tietynlaisen tiedontuotantotavan, johtajien valintajärjestelmän ja eliittiverkoston. On syntynyt hallitseva ajattelutapa, jonka asettaa tiukat rajat poliittiselle mielikuvitukselle. USA-myönteisyys on ikään kuin ajettu eliitin selkäytimeen. Eliittiin istutettua USA-henkisyyttä vahvistetaan ja yhteistä strategiaa hahmotellaan joka vuosi monissa kansainvälisissä tapaamisissa kuten esimerkiksi Münchenin turvallisuuskonferenssissa ja Bilderberg-kokouksissa.

Samanlaista eliitin kaappausta Yhdysvallat on harrastanut ympäri maailmaa. Se on olennainen osa USA:n valtaa edistävää sosiaalista teknologiaa. Tällainen vallankäyttö on Yhdysvalloissa jo vanhaa. Presidentti Woodrow Wilsonin ulkoministeri Robert Lansing totesi vuonna 1924: ”Meidän täytyy avata yliopistomme nuorille kunnianhimoisille meksikolaisilla ja kasvattaa heidät amerikkalaiseen elämäntapaan ja arvoihin sekä kunnioittamaan USA:n johtoa... Ajan myötä nämä nuoret ihmiset pääsevät tärkeisiin asemiin, mahdollisesti jopa presidentiksi. Ja ilman että Yhdysvaltojen tarvitsee käyttää yhtään senttiä tai ampua yhtään laukausta, he tekevät, mitä tahdomme, ja toteuttavat tämän paremmin ja radikaalimmin, kuin mitä itse olisimme voineet tehdä.”³

Yliopistojen lisäksi ulkomaisia eliittejä tai niihin pyrkiviä on liotettu amerikkalaisissa "arvoissa” erilaisten kurssien ja vierailuohjelmien puitteissa. Yksi sellainen on USA:n ulkoministeriön IVLP-ohjelma (Kansainvälisten vieraiden johtajuusohjelma), jonka läpikäyneistä ihmisistä sadat ovat myöhemmin päässeet pääministerin tai presidentin asemaan omissa maissaan. Suomesta tähän joukkoon kuuluvat Sauli Niinistö, Tarja Halonen, Jyrki Katainen, Matti Vanhanen, Paavo Lipponen, Esko Aho, Harri Holkeri ja Anneli Jäätteenmäki⁴.

Yksi suomalainen valtiojohtaja, joka saapui politiikan näyttämölle perusteellisesti ”amerikkalaisissa arvoissa” uitettuna, on Alexander Stubb. Hän itse kertoo tästä prosessista laveasti elämänkerrallisessa haastattelukirjassa ”Alex”⁵. Stubb oli lukioaikana opiskelijavaihdossa USA:ssa ja opiskeli yhteiskuntatieteitä yhdysvaltalaisessa yliopistossa. Hän tunnustaa, että täällä hänen ajattelutapansa muuttui amerikkalaisemmaksi. Myöhemmin Stubb opiskeli Bruggessä ranskan taitoa vaativassa Eurooppa-yliopistossa. Siellä hän ystävystyi Valerie Plame -nimisen yhdysvaltalaisen kanssa. Tämä pääsi aina läpi tenteissä, vaikkei osannutkaan kovin hyvin ranskaa. Plame piti yhteyttä Stubbiin pitkään opintojen jälkeen. Vuonna 2003 paljastui, että Plame oli CIA:n agentti⁶.

Viisi vuotta myöhemmin Stubb oli vielä liittoutumattoman Suomen ulkoministeri ja osallistui Georgian sodan aselepo- ja rauhanneuvotteluihin. Ilmeisesti hän todellisuudessa edusti neuvotteluissa lähinnä Yhdysvaltoja, sillä USA:n ulkoministeri Condoleezza Rice piti Stubbiin jatkuvasti yhteyttä – jopa silloin kuin tämä juoksi Helsinki City Marathonia⁷.

Neuvostoliitolla oli aikanaan jossain määrin samanlaisia pyrkimyksiä liottaa valtiojohtajakandinaatteja omissa "arvoissaan". Ne olivat kuitenkin hyvin vaatimattomia verrattuna Yhdysvaltojen toimiin ja rajoittuivat lähinnä kommunististen puolueiden jäseniin. Lähes kaikkien suomalaisten puolueiden nuoria kellokkaita kyllä kutsuttiin vierailuille, mutta niiden funktio lienee ollut lähinnä erottaa jyvät akanoista: ketkä olivat valmiit toistamaan silloista ”Nato-liturgiaa” eli neuvostoliittolaisten mielistelyä tilanteesta riippumatta.

Vuonna 1977 onnistuin pääsemään tällaiselle vierailulle, vaikken kuulunutkaan minkään puolueen nuorisojärjestöön. Delegaatiomme harjoitti ystävyyssuhteita opiskelijoiden työleirillä, joka rakensi jättinavettaa Tulan alueella ilman lapioita suurempia työvälineitä. Minä ja kaksi sosiaalidemokraattia erottauduimme akanoina, kun kehtasimme kysyä, miksi leirioleskelumme piteni yhtäkkiä viikolla sovitusta. Delegaation johtaja keskustalainen Marjo Hirsimäki, alaryhmämme kokoomukselainen johtaja ja monet muut leirin suomalaisista paheksuivat syvästi huonoa käytöstämme. He osoittautuivat näin hyviksi neuvostoystäviksi. Hirsimäki kunnostautui asiassa aivan erityisesti, sillä hän kävi Neuvostoliiton Helsingin lähetystössä pyytämässä anteeksi sopimattomia kysymyksiämme.

Jos Neuvostoliitto ei olisi hajonnut, sen taidot suomalaisten poliitikkojen integroinnissa olisivat todennäköisesti kehittyneet. Silloin Stubbin kaltaiset nousujohtoista uraa tavoittelevat nuoret miehet olisi uitettu aivan toisenlaisissa ”arvoissa”.

15.08.25
Voit kommentoida tätä kirjoitusta julkisesti sivustolla tammilehto.info

Palautetta kirjoittajalle (myös tämän sivuston teknsisistä yksityiskohdista) voi lähettää osoitteeseen Kirjoituksen uudelleen julkaiseminen on toivottavaa. Siitä tarkemmin tekijän kotisivulla.

Suomessa vapaiden kirjoittajien on yhä vaikeampaa saada toimeentuloa työstään – varsinkin jos kyseenalaistaa vallitsevia käsityksiä ja kertomuksia. Toivon siksi, että te, lukijani, tukisitte suoraan rahallisesti työtäni. Ulkomailla on paljon nettipalveluja, joiden kautta minun kaltaiseni kirjoittajat keräävät tukea. Kuitenkin Suomessa yksityinen rahankeräys on laitonta. Siksi rahallisen tuen täytyy tapahtua ostamisen muodossa. Linkki tukikauppaani: https://tammilehto.info/tuki/index.php

Takaisin tekijän (Olli Tammilehto) kotisivun alkuun (http://www.tammilehto.info)