| Tämä Olli Tammilehdon kirjoitus on julkaistu lyhennettynä Voiman numerossa 1/2013 (kirjoitettu 2012). Uudelleen julkaiseminen toivottavaa. Siitä tarkemmin tekijän kotisivulla. |
Vihreä tietokone on vanha ja Linux
Maailma täyttyy kovaa vauhtia tietokoneista. Vielä vuonna 1980 tietokoneita oli vain noin viisi miljoonaa, joista alle miljoona oli PC:itä eli henkilökohtaisia tietokoneita. Nykyisin joka ainoa päivä myydään noin miljoona tietokonetta. Kaiken kaikkiaan tämän elektronisen populaation koko on jo yli miljardi.
Näissä luvuissa ovat mukana kuitenkin vain varsinaiset, mitä erilaisimpiin tehtäviin soveltuvat yleistietokoneet. Näiden ohella on vielä suurempi joukko niin sanottuja sulautettuja tietokoneita, jotka on rakennettu kiinteiksi osiksi jotakin laitetta tai konetta. Niitä löytyy esimerkiksi autoista, lentokoneista, teollisuuslaitteistoista, roboteista, keittiökoneista, televisioista, stereoista, kameroista, mp3-soittimista, kännyköistä, murtohälyttimistä ja leluista.
Tuhotuotantoa
Jos tietokoneet sisältäisivät vain ohjelmarivejä, kasvu ei olisi suuri ongelma. Kaikesta aineettoman talouden hypetyksestä huolimatta tietokoneet ovat kuitenkin mitä materialistisimpia olentoja. Tietokone vie käydessään sähköä, mutta yli 60 % koneen energiankulutuksesta on tapahtunut ennen kuin sitä on käynnistetty ensimmäistä kertaa. Vielä suurempi osa kaikesta ympäristökuormituksesta aiheutuu valmistusprosessista.
Tietokone sisältää noin 700 eri ainetta. Niihin kuuluvat muun muassa seuraavat metallit ja puolimetallit: kupari, alumiini, lyijy, kulta, sinkki, nikkeli, tina, hopea, rauta, tantaali, platina, palladium, elohopea, koboltti, gallium, kromi, kadmium, beryllium, barium ja arseeni. Koska monia näistä metalleista – kuten kultaa ja harvinaisia maametalleja – on maaperässä vain hyvin pieninä pitoisuuksina, minimaalistenkin ainemäärien saamiseksi on kaivettava suuria määriä maa-aineksia. Tässä suhteessa laitteiden pienuus hämää: esimerkiksi pöytätietokoneen valmistamiseksi on louhittava itse asiassa suunnilleen yhtä suuri määrä aineita kuin auton valmistamiseen.
Kun yhden tietokoneen vaikutuksen kertoo joka päivä miljoonalla, alkaa ymmärtää, miten valtavista raaka-ainevirroista on kysymys. Kun aikaisemmin voitiin tietokoneen materiaalisuus kuitata sillä, että aineita käytetään joka tapauksessa, nyt lukuisat kaivokset palvelevat kokonaan tai suureksi osaksi tietoteknistä teollisuutta. Kaivokset ja louhokset aiheuttavat erittäin suuria ympäristö- ja terveyshaittoja. Talvivaaran nikkelikaivoksen vakavat ongelmat antavat suomalaisille tuntumaa siitä, mitä suurimittakaavainen kaivostoiminta merkitsee. Useimmiten se tapahtuu maissa, joissa ympäristöviranomaiset ovat korruptoituneita ja joissa lehdistön ja kansalaistoiminnan vapaus on olematonta. Monissa tapauksissa kaivosten työntekijöiden ja ympäristön asukkaiden ihmisoikeuksia poljetaan räikeästi.
Esimerkiksi tarvittavat harvinaiset maametallit tulevat kiinalaisista kaivoksista, jotka ovat luoneet löyhkääviä autiomaita ja myrkyttäneet laajan alueen. Lähistön kylän ihmisiltä putoavat hampaat ja nuortenkin tukka muuttuu valkoiseksi. Merkittävä osa tietokoneiden juotoksiin tarvittavasta tinasta tulee Bangkan ja Belitungin saarilta Indonesiasta. Suuri osa niiden metsistä ja vesistöistä on tuhoutunut ja muistuttaa nyt kuun maisemaa. Paljon kondensaattoreissa tarvittavaa tantaalia saadaan Kongon Kivu-järven ympäristöstä läheltä Ruandan rajaa. Paikalliset sotapäälliköt ovat rahoittaneet pitkään jatkuneita sotia kaivosyhtiöiltä saamillaan maksuilla.
Myrkyttäminen ei rajoitu kuitenkaan kaivoksiin. Mikropiirien ja muiden komponenttien valmistus on vaarallista sekä työntekijöille että ympäristölle. Esimerkiksi Taiwanin luoteisosissa on todettu tehtaiden lähistöllä syöpäepidemioita. Thaimaan Samut Prakarnin alueen kovalevytehtaiden työntekijöillä on hengitysvaikeuksia, ja ihmiset on vaihdettava uusiin aina kuuden vuoden välein.
Tehtaat vaativat myös erittäin paljon vettä, mikä johtaa suuriin ongelmiin. Kun Taiwania kohtasi vuonna 2002 kuivuus, lähes kaikki käytettävissä oleva vesi johdettiin tietotekniikkatehtaille, minkä seurauksena riisipellot kuivuivat karrelle.
Miksi populaatio paisuu?
Tietoteknologian valtavaksi paisunut tuotanto aiheuttaa siis suurta tuhoa ympäri maailmaa. Mutta miksi oikein pitää tuottaa miljoona tietokonetta joka päivä? Tarvitaanko niitä todella niin paljon?
Voidaan tietenkin keskustella paljon siitä, onko kaikki tietokoneen käyttö ylipäänsä tarpeellista: siihenhän kuuluu muun muassa pelaaminen, tarpeettomien tavaroiden markkinointi ja ihmisten käyttäytymistä koskevien valtavien tietokantojen kerääminen. Mutta jos tämä jätetään sivuun, olennaista on huomata, että uusia tietokoneita eivät osta pääasiassa uudet käyttäjät vaan vanhat: sellaiset, joiden kotona tai joiden firman jokaisella työpöydällä on jo tietokone. Yhtiöt ja yritykset vaihtavat tietokoneensa keskimäärin joka toinen tai joka kolmas vuosi. Koteihinkin uusi läppäri ilmestyy noin neljän vuoden välein. Jos tietokoneiden käyttöikä pitenisi vaikkapa kodinkoneille tavalliseen 10 vuoteen, koneiden valmistus vähenisi ratkaisevasti.
Miksi sitten vielä äsken huippuhienoista koneista luovutaan tai miksi ne siirretään komeroon pölyttymään?
Osa koneista tietenkin vioittuu parissa vuodessa ja korjaaminen ei useimmiten onnistu omin voimin edes ATK- tai ICT-tukihenkilöltä. Takuun jälkeen ulkopuolisella teetetty korjaus tuntuu hankalalta ja kalliilta varsinkin kun sitä ei markkinoida kuten uusia tietokoneita. Jotkut käyttäjät haluavat tehdä koneella uusia vaativia tehtäviä, esimerkiksi videoeditointia, jolloin vanhan PC:n kapasiteetti ei yksinkertaisesti riitä.
Kuitenkin keskeisinä syinä tietokonevirran nopeuteen ovat kaupalliset edut. Kaikki valmistus- ja markkinointiketjun yhtiöt haluavat, että koneita myydään mahdollisimman paljon. Halun toteuttamiseen käytetään muiden tuotteiden markkinoinnista tuttuja keinoja: mainontaa, suhdetoimintaa ja uusien koneiden ominaisuuksia ylistäviä ”asiantuntija-artikkeleita”. Näillä keinoin eiliset huipputuotteet saadaan äkkiä kulttuurisesti vanhentumaan.
Mutta kun on kysymys tietokoneiden kaltaisista monimutkaisista ja suhteellisen kalliista laitteista, joista suuri osa on erilaisten yhtiöiden omaisuutta, markkinointi saa erityispiirteitä. Keskeistä siinä on ohjelmistojätti Microsoftin ja mikropiirien valmistaja Intelin liitto.
Fyysisesti täysin ehjä tietokone, jossa on Windows-käyttöjärjestelmä, alkaa osoittaa vanhenemisen oireita muutaman vuoden käytön jälkeen: se nimittäin hidastuu. Se johtuu monesta syystä. Koneeseen kasautuu ohjelmia, jotka käynnistyvät tarpeettomasti. Kaupallisilla internet-sivustoilla vierailuista kertyy vakoiluohjelmia, jotka keräävät markkinointiin käytettäviä tietoja mutta jotka samalla hidastavat konetta. Windowsin erikoinen piirre on rekisteri, joka toimii ikään kuin järjestelmän keskusvirastona. Kun koneeseen on asennettu tai asentunut kyllin paljon ohjelmia, rekisteri alkaa hidastaa sen toimintaa.
Samoihin aikoihin Microsoft alkaa levittä tietoja uudesta kohta markkinoille tulevasta käyttöjärjestelmän tai Office-paketin versiosta, joka on niin hämmästyttävän monessa suhteessa parempi kuin aikaisempi. Mutta yllättäen versioiden ”laitteistovaatimukset” ovatkin kiristyneet: ne pyörivät vain hitaasti käytössä olevissa koneissa. Ei ole kuitenkaan syytä huoleen: samaan aikaan Intel – ja sen perässä AMD – ovat kehittäneet uudet prosessorit, joiden ympärille rakennetut koneet toimivat loistavasti uusien Microsoft-tuotteiden kanssa.
Perheiden ja ystäväpiirien konemielipidejohtajat lukevat uusista ”Mintel”-tuotteista. Firmojen johtajat ja ICT-asiantuntijat oppivat niistä "kaiken" Microsoftin järjestämillä kursseilla. Kun sitten uudella Windowsilla varustetut läppärit ilmestyvät kauppoihin, niitä kiiruhdetaan ihailemaan. Ja kohta tehdään kasoittain hankintapäätöksiä. Perusteita riittää: ”toimistomme työ tehostuu uusilla koneilla”, ”kyllä ne maksavat pian itsensä takaisin”, ”kyllä minä sen ansaitsen”, ”läksyt tulevat varmaan paremmin tehdyksi uudella koneella” jne.
Uuden Windowsin julkaiseminen johtaa siis aina massiiviseen käyttökelpoisten tietokoneiden hylkäysaaltoon. Windows-Vistan ilmestyessä vuonna 2007 Britannian Vihreän puolueen puhemies Sian Berry totesi: ”Tulevaisuuden arkeologit tulevat havaitsemaan Vistaan siirtymiskerroksen, kun he tutkivat kaatopaikkojamme.”
Tässä tietokoneiden uusimishuumassa unohtuu helposti, että on parempia ja ratkaisevasti halvempia – jopa ilmaisia – tapoja päästä eroon vanhan Windowsin tuomista ongelmista. Käyttöjärjestelmää voi puhdistaa monenlaisilla työkaluilla turhista ohjelmista ja rekisterimerkinnöistä, jolloin kone voi alkaa toimia nopeammin. Sen voi myös asentaa uudelleen. Keskusmuistia voi lisätä ja kovalevyn voi vaihtaa isommaksi.
Linux vanhoissa koneissa
Yksinkertaisempi, halvempi ja kestävämpi ratkaisu on hylätä Windows pääasiallisena käyttöjärjestelmänä ja siirtyä Linuxiin. Samalla Wordistä voi siirtyä avoimen lähdekoodin OpenOfficeen tai LibreOfficeen, joita täydentää Outlookin korvaava Evolution tai Lightning lisäosalla varustettu Thunderbird. Normaalit uudet Linux-versiot, kuten Ubuntu 12.04, toimivat mainiosti myös useimmissa 5-7 vuota vanhoissa koneissa. Tätä vanhempiin koneisiin on olemassa nimenomaan iäkkäälle laitteistolle suunniteltuja linuxeja kuten Xubuntu, Lubuntu, Puppy Linux ja Antix.
Toki uusia versioita ilmestyy taajaan myös linuxeista, LibreOfficesta ynnä muista – itse asiassa monista ohjelmista useammin kuin uusia Microsoftin ja muiden kaupallisten yhtiöiden tuotteista. Linuxeja ja sovellutusohjelmia päivitetään monesta syystä: halutaan esimerkiksi tietokoneeseen uusia ominaisuuksia, parempi tuki uusille laitteille ja korjauksia ohjelmissa aina esiintyviin virheisiin ja puutteellisuuksiin. Ratkaiseva ero Windowsin uusiin versioihin nähden on kuitenkin se, että ne eivät vaadi tietokoneelta lisää suorituskykyä. Kokemukseni mukaan uusi linuxversio käynnistyy ja pyörii koneessa usein jopa nopeammin kuin vanha.
Mutta onko siirtyminen Linuxiin mahdollista tavallisille käyttäjälle? Eikö se vaadi paljon teknistä osaamista? Aikaisemmin Linux tuottikin Windowsiin tottuneelle vaikeuksia, mutta nykyisin käyttöliittymät muistuttavat kovasti toisiaan. Monet ovat käyttäneet Linuxia esimerkiksi nettikahviloissa eivätkä ole sitä edes huomanneet. Asentaminenkin on nykyisin helppoa. Useat Linux-versiot asentuvat vaikeuksitta Windowsin rinnalle. Kun kone käynnistetään, voi valita kumpaan käyttöjärjestelmään menee. Näin Linuxiin siirtymisen voi tehdä asteittain ja palata välillä tuttujen Windows-ohjelmien pariin.
Linux-jakelut tukevat nykyisin useimpia markkinoilla olevia printtereitä ja muita oheislaitteita. Laitteiden liittäminen koneeseen on usein helpompaa kuin Windowsissa, koska ei tarvitse asentaa erikseen ohjaimia. Saatavissa oleva ohjelmavalikoima on yhä kattavampi. Esimerkiksi vielä vähän aikaa sitten käytin Windowsia optiseen tekstin tunnistukseen, koska linuxohjelmat tekivät liikaa virheitä. Nyt on kuitenkin saatavissa Linuxissa pyörivä ohjelma, Tesseract, joka tunnistaa hyvin suomenkielistä skannattua tekstiä.
Tietokoneet ja niiden ohjelmat ovat nykyisin hyvin monimutkaisia. Siksi jokaisen käyttäjä törmää ajoittain ongelmiin käyttöjärjestelmästä riippumatta. Hyvin usein ongelmat selvittää työpaikan ICT-ihminen, työtoveri taikka sitten perheen, naapuruston tai tuttava- ja ystäväpiirin tietokonetuntija. Tämä pätee myös Linuxin kohdalla: vapaiden ohjelmistojen käyttäjiä alkaa olla joka puolella. Nämä ammattilais- tai amatöörituntijat taas saavat apua omiin ja muiden ongelmiin netistä, jossa Linuxiin liittyviä ohjeita ja kysymys-vastaus-sivustoja on valtavasti.
Ympäri maailmaa lukemattomat yksityiset ihmiset mutta myös koulut, virastot ja yritykset ovat siirtyneet Linuxiin. Yhden arvion mukaan Linux pyörii nykyisin noin 60 miljoonassa tietokoneessa. Isoja Linux-käyttäjiä ovat muun muassa Google, Amazon.com, Wikipedia, IBM, Reuters, Mexico City, Münchenin kaupunki, Saksan työministeriö, Ranskan parlamentti ja Malesian valtionhallinto.
Yleinen syy Linuxiin siirtymiseen on kustannussäästö: uudet ohjelmat saadaan ilmaiseksi eikä tarvitse ostaa uusia tietokoneita. Ympäristökuormituksen vähennys on ollut siten vain taloudellisin perustein tehdyn päätöksen seuraus. Mutta monet yksityiset ihmiset ovat siirtyneet Linuxiin nimenomaan ekologisista syistä. He hankkivat tietokoneensa vanhoina ja uudistavat niitä Linuxin avulla. Osalle heistä tästä on muodostunut harrastus, joka hyödyttää heidän ystävä- ja tuttavapiiriäänkin. Myös monet käytettyjä tietokoneita myyvät liikkeet asentavat koneisiinsa Linuxin.
Erityisesti kouluissa Linux on otettu käyttöön, jotta vanhojen koneiden elämää on voitu jatkaa. Laajoja koulujen Linux-projekteja on muun muassa Islannissa, Espanjassa, Brasiliassa, Venäjällä, Georgiassa ja Pakistanissa. Suomessakin yksittäiset kunnat ovat lähteneet muuttaman koulujen tietojenkäsittelyä tältä pohjalta. Esimerkiksi Vihannin kunnan koulut siirtyivät vuonna 2009 käyttämään Ubuntua nimenomaan siksi, että näin voitiin hyödyntää olemassa olevaa vanhaa konekantaa. Vuonna 2010 kaikki Kemin koulut vaihtoivat käyttöjärjestelmänsä Linuxiin. Ruovedellä on jopa kehotettu kuntalaisia tuomaan vanhat koneensa kouluille, jotta niistä on voinut tehdä Linux-päätteitä.
Uuteen teknologiakulttuuriin
Tämä kaikki voi saada monet teknologiafriikit kiemurtelemaan tuskissaan: ”Ei voi olla totta! Ei enää uusia tietokoneita?” Heillä ei ole kuitenkaan syytä huoleen. Vanhojen tietokoneiden elvyttäminen Linuxin avulla on kiehtovaa teknistä puuhaa. Varsinkin kun kyse on hyvin iäkkäästä koneesta, käyttöjärjestelmän asentaminen ja säätö tarjoaa usein suuria haasteita ja niistä selviytymisen tuomaa tyydytystä. Joillekin tästä on muodostunut vanhojen autojen harrastamisen kaltainen kiinnostuksen kohde. Toisaalta viehättävän uuden puutteestakaan ei tarvitse kärsiä: kuten sanottu uusia Linux-versioita ja -ohjelmia tulee taajaan. Lisäksi oman koneen voi suhteellisen helposti virittää erilaisilla skripteillä toimimaan juuri haluamallaan tavalla ja suorittamaan automaattisesti mitä erilaisimpia pikkutehtäviä.
Linux-harrastajan ja vähitellen kehittyvä ammattilaisen verkostoituessa hän tulee osaksi toisenlaista teknologiakulttuuria ja -taloutta. Ainaisen mainospommituksen, rahankeräämisen ja siihen liittyvän salailun ja koukkujen rakentelun sijasta kaikki annetaan ilmaiseksi – myös kehittyneimmät uudet versiot. Toisaalta jokainen voi kykyjensä, kiinnostuksensa ja aikarajoitustensa puitteissa osallistua uusien sovellutusten kehittämiseen ja vanhojen hiomiseen. Hän voi huomaamattaan olla mukana uudessa yhteistyöhön ja lahjoihin perustuvassa taloudessa. Vanhoihin Linux-koneisiin ihastunut harrastaja saattaakin olla kehityksen eturintamassa, kun maapallon luonnonvarojen liikakäyttöön perustuva talous alkaa sortua.
Voit kommentoida tätä kirjoitusta julkisesti toisella sivustollani: tammilehto.info
|
Palautetta kirjoittajalle (myös tämän sivuston teknsisistä yksityiskohdista) voi
lähettää osoitteeseen
Kirjoituksen uudelleen julkaiseminen on toivottavaa. Siitä tarkemmin tekijän kotisivulla. |
Takaisin tekijän (Olli Tammilehto) kotisivun alkuun (http://www.tammilehto.info)
26.01.13