Jaa alla oleva somessa tai sähköpostilla:

Tämä Olli Tammilehdon kirjoitus on julkaistu Etelä-Uusimaassa ja Länsi-Uusimaassa 13.3.2013 sekä lyhennettynä Turun Sanomissa 17.3.2013. Uudelleen julkaiseminen toivottavaa. Siitä tarkemmin tekijän kotisivulla.

Ruukkiasunnot polkee vuokralaisten oikeuksia harhauttamalla hovioikeutta

Kuten monet muistavat, Raaseporin kaupungin omistaman Ruukkiasunnot-yhtiön asukkaat alkoivat vuonna 2010 kamppailla ylisuuria vuokrankorotuksia vastaan. Vuokralaisista 20 prosentin korotukset olivat kohtuuttomia siksikin, että vuokrat ylittivät alueen yleisen vuokratason, asuntoja pidettiin tahallaan tyhjinä, asunnot olivat huonokuntoisia, isännöinti ja huolto eivät toimineet ja yhtiön rahoja tuhlattiin valvomattomiin ja toistuvasti epäonnistuviin remontteihin. Yli 30 asukasta nosti asiaa koskevan kanteen Raaseporin käräjäoikeudessa. Oikeusjuttu voitettiin osittain niin, että oikeus totesi neljän perheen korotetut vuokrat liian suuriksi ja määräsi ne alennettaviksi. Ruukkiasunnot-yhtiö ei ollut tyytyväinen tuomioon ja vei sen Turun hovioikeuteen. Tietenkin myös kaikki ne asukkaat, joiden kanne hylättiin, olivat tyytymättömiä, mutta vain kolme vuokralaista uskalsi mennä asian kanssa hovioikeuteen.

Turun hovioikeus antoi tuomionsa 15.2. Oikeus asettui valitettavasti täysin Ruukkiasuntojen kannalle. Olennainen taustatekijä on se, että yhtiö käytti todistajana valtiokonttorin rahoitusylitarkastajaa. Hän ei suinkaan kertonut vain yhtiön taloudellisesta tilanteesta, kuten tuomiossa sanotaan, vaan selitti, että vuokrien kohtuullistaminen oikeudessa vaarantaisi Suomen valtiollisen vuokratalojen tukijärjestelmän. Tämä oli selvää poliittista painostusta, johon oikeus alistui ja rikkoi samalla perustuslain takaamaa tuomioistuimien riippumattomuuden periaatetta.

Siihen, ettei kyse ole lakiin ja tosiseikkoihin perustuvasta tuomiosta, viittaa sekin, että tuomiossa sekoitetaan selvästi kaksi asiaa: vuokra, johon kuuluu lämmitys, ja vuokra, johon sitä ei kuulu. Tähän sekaannukseen vaikutti Ruukkiasunnot-yhtiön asianajaja, joka harhautti oikeutta puheillaan joka asunnossa muka olevista kahdesta sähkömittarista ja yhtiön maksamasta toisesta sähkölaskusta.

Yhtiön todistajana esiintyneen kiinteistövälittäjän mukaan käyvä lämminvuokra olisi suurehkojen asuntojen kohdalla 850 euroa. Kylmävuokrana se on noin 650 euroa, johon asukkaat vaativat asuntojen vuokraa alennettavaksi. Eli siis vastapuolen oikeuteen marssittama todistajakin oli vuokralaisten kanssa olennaisesti samaa mieltä, mutta siitä huolimatta oikeus asettui puoltamaan vuokran korottamista.

Oma lukunsa on se, että asukkaat määrättiin maksamaan vastapuolen oikeudenkäyntikuluja raskaimman mukaan. Yleensä vuokralaiset eivät joudu tällaisissa tapauksissa korvaamaan kuin osan oikeudenkäyntikuluista. Kaikki kulut laskutetaan vain sellaisilta häirikkövuokralaisilta, jotka joutuvat oikeuteen "moitittavan käyttäytymisen, kuten vuokrarästien, häiritsevän elämän tai huoneistoin vahingoittamisen takia".

Jokaisen oikeusjutussa mukana olevan perheen on maksettavat 634 €. Niiden, jotka veivät asian hovioikeuteen, on maksettava 2307 €. Vielä vaikeampi on ymmärtää sitä, että saman rangaistuksen saavat myös ne neljä vuokralaista, joiden vuokrankorotusta raastuvanoikeus ei ollut aiemmin hyväksynyt ja jotka siis eivät itse olleet valittaneet hovioikeuteen.

Eikä tässä kaikki: oikeuskulut määrättiin maksettavaksi yhteisvastuullisesti. Useimmat vuokralaiset ovat köyhiä eivätkä välttämättä pysty maksamaan rangaistussummaa. Koska heillä ei ole omaisuutta, ulosotossakaan heiltä ei saada perityksi oikeuskuluja. Näin ollen pahimmassa tapauksessa koko 27 700 euron kokonaissumma lankeaa muutaman vuokralaisen maksettavaksi. Lähimainkaan tämän suuruista sakkorangaistusta ei kukaan vähätuloinen ihminen voi saada mistään rikoksesta, koska sakot määrätään aina suhteessa tuloihin.

Oikeusturvavakuutuksesta eikä yleisestä valtiollisesta oikeusturvasta ei tässä tapauksessa ole iloa: tällaisia oikeuskuluja ne eivät korvaa. Periaatteessa tuomiosta voi yrittää valittaa korkeimpaan oikeuteen. Valitusoikeus on asianajajamme mukaan kuitenkin lähinnä teoreettinen, sillä korkein oikeus ei juuri koskaan ota vuokrakiistoja käsiteltäväkseen.

Tunnelmamme on vähän samanlainen kuin ryöstön uhreilla. Erona on kuitenkin se, että oikeudessa ei voi vaatia korvauksia ja hyvitystä, koska oikeus itse on avustanut kaupungin omistaman yhtiön tekemää ryöstöä.

Voit kommentoida tätä kirjoitusta julkisesti toisella sivustollani: tammilehto.info/vuokratuomioselostus-pl27.php

Page Top
 
Palautetta kirjoittajalle (myös tämän sivuston teknsisistä yksityiskohdista) voi lähettää osoitteeseen
Kirjoituksen uudelleen julkaiseminen on toivottavaa. Siitä tarkemmin tekijän kotisivulla.

Takaisin tekijän (Olli Tammilehto) kotisivun alkuun (http://www.tammilehto.info)

13.03.13