| Tätä Olli Tammilehdon kirjoitusta Helsingin Sanomat ei suostunut julkaisemaan, mutta sen eri versioita on julkaistu ainakin seuraavissa lehdissä: Kaleva 18.1.04, Länsi-Suomi 18.1.04, Salon Seudun Sanomat 19.1.04, Pohjalainen 19.1.04, Länsi-Uusimaa 21.1.04, Kotimaa 23.1.04, Tiedonantaja 23.1.04, Kouvolan Sanomat 26.1.04, Loviisan Sanomat 27.1.04, Vihreä Lanka 6.2.04, Luonnonsuojelija 1/2004. Ruotsiksi se on ilmestynyt seuraavissa lehdissä: Borgåbladet 16.1.04, Östra Nyland 31.1.04, Vasabladet 28.2.04. Uudelleen julkaiseminen toivottavaa. Siitä tarkemmin tekijän kotisivulla. |
Suomalaiset ydinteollisuuden koekaniineiksi
Kuten saattoi etukäteen arvata (ks. esim. www.tammilehto.info/teollydins.htm), Teollisuuden Voima (TVO) valitsi uudeksi ydinvoimalakseen Eurooppalaisen painevesireaktorin eli EPR:n. Tätä Framatomin ja Siemensin yhteisvoimin kehittämää ydinvoimalatyyppiä ei valittu siksi, että siitä olisi saatu paljon hyviä kokemuksia: tästä reaktorityypistä ei ole lainkaan kokemuksia. Yhtään sellaista ei ole koskaan rakennettu. Sen sijaan TVO teki valintansa alhaisen hinnan takia. Hintaa laskee muun muassa se, että valmistajan on liiketoimintansa jatkamiseksi saatava välttämättä rakennettua edes yksi EPR:n koekappale johonkin maahan.
Koekappaleen tilaaminen saattaisi olla puolustettavissa, jos ensimmäistä kertaa testattavan ratkaisut tähtäisivät voimalan turvallisuuden parantamiseen. Turvajärjestelmien suhteen uudistettuja voimalatyyppejä olikin tarjolla useita. TVO valitsi kuitenkin EPR:n, jossa uudet ratkaisut alentavat ensisijaisesti tuotettua sähköyksikköä kohden lasketun hintaa eivät voimalan vaarallisuutta.
Suomalaiset saavat siis olla koekaniineja, kun EPR:ää ja sen uusia turvallisuusratkaisuja testataan ensimmäistä kertaa. Tässä kokeessa voi käydä todella huonosti. Arvovaltaisen Lääkärien kansainvälisen ydinsodan ehkäisemiseen pyrkivän järjestön (IPPNW) Saksan osasto julkaisi joulukuun alussa alustavan selvityksen EPR:n turvallisuusongelmista (ks. www.ippnw.de). Sen mukaan tähän reaktorityyppiin liittyy monia uusia vaaratekijöitä ydinvoimaloiden tavanomaisten riskien lisäksi.
EPR:ssä aiotaan käyttää ensimmäistä kertaa täysin digitaalista, tietokoneeseen perustuvaa ohjaustekniikkaa. Näin ollen uuden ydinvoimalan turvallisuus on valtavan monimutkaisten ja laajojen tietokoneohjelmien virheettömyyden varassa. Kuitenkin, kuten jokainen vähääkään tietokoneisiin perehtynyt tietää, suurissa ohjelmissa on aina virheitä, jotka saattavat paljastua vasta vuosien käytön jälkeen.
Seuraava tapaus kertoo digitaalitekniikkaan liittyvistä vaaroista: Vuonna 1998 osa saksalaisen Neckarwestheim-1-ydinvoimalan ohjauksesta muutettiin digitaaliseksi. Kaikki näytti menevän hyvin, kunnes toukokuussa vuonna 2000 yhtäkkiä tietokone ei enää liikuttanut ohjaussauvoja reaktorin sisään. Näin ydinvoimalaa ei voinut enää "pysäyttää" ja sen keskeinen turvajärjestelmä oli lakannut toimimasta. Onneksi Neckarwestheimissa oli vielä vanha, tavanomaisiin johtoihin, kytkimiin ja säätimiin perustuva järjestelmä tallella. Tällaisen varajärjestelmän rakentamisesta TVO:n tilaamaan EPR:ään on keskusteltu, mutta tuskin sitä täydellisenä toteutetaan.
Uuden ydinvoimalan reaktori olisi maailman suurin. Sen tehon on tarkoitus olla 1600 MW eli selvästi suurempi kuin minkään toiminnassa tai rakenteilla olevan ydinvoimalan. Jo tämä johtaa onnettomuusriskin kasvuun. Kuvaavaa on, että kaikissa turvallisuuden parantamiseen pyrkivissä reaktorityypeissä tehoa ja tehotiheyttä on vähennetty siitä, mitä ne ovat nykyisissä ydinvoimaloissa.
Niinpä EPR:ssä sydämen sulamisonnettomuuteen on varauduttu erikoisjärjestelyillä. Reaktoripaineastian alapuolella on iso keraaminen astia, johon sulan radioaktiivisen materiaalin on tarkoitus valua. Säteilevä massa aiotaan sen jälkeen jäähdyttää vedellä. Karlsruhen ydintutkimuskeskuksessa suoritetuissa kokeissa tällainen jäähdytys on kuitenkin yllättäen johtanut erittäin voimakkaisiin höyryräjähdyksiin. Nämä räjähdyksen voivat rikkoa suojarakennuksen, jolloin suuri määrä radioaktiivisia aineita pääsisi ympäristöön.
Karlsruhessa onkin kehitetty "supersuojarakennus", jonka pitäisi kestää monenlaisia räjähdyksiä ja onnettomuuksia. Tällainen suoja lisäisi kuitenkin ydinvoimalan hintaa, joten EPR:ssä ei ole supersuojarakennusta.
Huolimatta siitä, että TVO on siis valinnut aivan erityisen vaarallisen reaktorityypin, hallitus aikonee antaa sille rakennusluvan. Koska eduskunta päätti keväällä 2002, että uuden ydinvoimalan rakentaminen on "yhteiskunnan kokonaisedun mukaista", katsotaan, että rakennusluvan myöntäminen on pelkkä muodollisuus..
Kuitenkin TVO:n käyttäytyminen ydinvoimala-asiassa muistuttaa kunnaninsinööriä, joka tulkitsee kunnanvaltuuston traktorin hankintaa koskevaa budjettipäätöstä niin, että hän voi ostaa minkä tahansa traktorin. Insinööri saa tietää, että Boeingin uusi traktoriosasto haluaa saada uuden keksintönsä myynnin käyntiin ja tarjoaa koe-erää tavallisen traktorin hinnalla. Niinpä hän päättää ostaa suihkuturbiinikäyttöisen traktorin, joka tarvittaessa vaikka lentää mutta jonka melutaso ja polttoaineenkulutus ovat kolme kertaa suuremmat kuin tavallisella traktorilla. Vaikka insinööri ei ylitä määrärahaa, hän aivan ilmeisesti ylittää valtuutensa.
Samalla tavoin eduskunta ei antanut Teollisuuden Voimalle avointa valtakirjaa, joka oikeuttaisi minkä tahansa ydinvoimalan rakentamiseen. Hallitus voi ja sen tulee estää TVO:n ydinseikkailu, joka vaarantaa suomalaisten hengen ja terveyden.
|
Palautetta kirjoittajalle voi lähettää osoitteeseen
Kirjoituksen uudelleen julkaiseminen on toivottavaa. Siitä tarkemmin tekijän kotisivulla. |
Takaisin Olli Tammilehdon kotisivun alkuun (http://www.tammilehto.info/)
9.2.2004