Toinen näkemys koronasta

Mikko Heikkilä, Mark Mallon, Merja Rantala, Venla Saalo ja Leena Valmu: Koronan kääntöpuoli, Kirjoituksia politiikan johdonmukaisuudesta, median suhteellisuuden tajusta ja hyvien ihmisten näytelmästä pandemian aikana. Särötär, Helsinki 2021.

Lääkärin antaessa vakavaa tautia koskevan diagnoosin moni potilas pyytää lausunnon myös toiselta lääkäriltä. Koronaa koskevissa asioissa media on haastatellut kuukaudesta toiseen yksiä ja samoja asiantuntijoita, jotka ovat esittäneet suurin piirtein samanlaisen näkemyksen koronasta. Ehkäpä tässäkin kysymyksessä on paikallaan ottaa selvää siitä, mitä toisenlaisen kannan edustajat tarkkaan ottaen sanovat ja miten he perustelevat kantaansa.

Euroopassa on ilmestynyt jo kymmeniä virallista koronanarratiivia kritisoivia kirjoja, joihin muun muassa saksan, italian, ranskan tai englannin kielen taitoiset ovat voineet perehtyä. Kesäkuussa ilmestyi ensimmäinen suomenkielinen tätä ajatussuuntausta edustava kirja, Koronan kääntöpuoli.

Teoksen kustantajan Särötären perusti hiljattain kirjallisuus- ja kulttuurilehti Särö, joka julkaisi jo keväällä 2020 koronakriittisiä artikkeleita. Vapaan ja monipuolisen tiedonvälityksen vaikeutta korona-asiassa kuvastaa se, että kaksi tutkijaa veti kirjoituksensa pois viime hetkellä ennen kirjan ilmestymistä. Toisinajattelijan todennäköisyys tulla leimatuksi ”salaliittoteoreetikoksi” ja saada vaikeuksia työpaikallaan on suuri. Jäljellä olevat kirjoittajat sanoutuvat irti kaikista salaliittoteorioista eivätkä he sellaisia todellakaan esitä.

Mikrobiologisen diagnostiikan johtotehtävissä työskentelevän dosentti Leena Valmun mielestä yksi virus on irrotettu mikrobiologisesta kontekstista. Yhtä lailla ellei enemmän kuin koronavirusta meidän tulisi pelätä bakteereita, jotka voivat pienistäkin haavoista tunkeutua verenkiertoomme. Kontekstia kaipaa myös uutisointi: kerrotaan vain koronaan kuolleet, mutta lukemattomista samaan aikaan muihin sairauksiin ja onnettomuuksiin kuolleista ei hiiskuta mitään.

Olennaista terveytemme kannalta on elimistömme puolustusmekanismi, joka tuhoaa joka päivä kymmeniä syövän alkuja ja tappaa satoja vieraita eliöitä. Valitettavasti monet koronatoimet kuten ylihygienia heikentävät puolustusmekanismiamme. Sitä heikentää myös psyykkinen pahoinvointi, jota ihmisten eristäminen ja läheisyyden demonisoiminen ovat olleet omiaan lisäämään.

Infektioepidemiologiaan perehtynyt eläinlääketieteen tohtori Merja Rantala keskittyy artikkelissaan maskeihin. Näyttö niiden laajamittaisen arkikäytön hyödyistä on alusta alkaen ollut ohutta. Tämän monet maskien käytön kannattajat myöntävätkin, mutta haluavat maskeja signaalina yleisestä solidaarisuudesta koronan vastaisessa taistelussa.

Maskeja puoltava näyttö on Rantalan mukaan syntynyt vain ”laboratoriotutkimuksista mallintamalla johdetuista spekulaatioista”. Suomen maskipolitiikkaa on perusteltu Eroon koronasta -ryhmän tekemällä meta-analyysillä. Menetelmällisesti analyysi on kuitenkin niin heikko, että sitä on käytetty varoittavana esimerkkinä meta-analyysejä käsittelevällä yliopistokurssilla. Korkeatasoisten satunnaistettujen ja kontrolloitujen tutkimusten mukaan maski ei suojaa käyttäjää eikä myöskään käyttäjän kohtaamia ihmisiä.

Kirjan kiinnostavinta antia on toimittaja Mark Mallonin ja kirjailija Venla Saalon kirjoitus ”Kriittinen journalismi ja poliittinen pelko”. Tämä myös runoilijana ja kääntäjänä kunnostautunut pari on asunut pitkään Saksassa. He ovat toisaalta tarkkaan perehtyneet sikäläiseen koronakeskusteluun, toisaalta ovat omakohtaisesti kokeneet saksalaisella perusteellisuudella ja kafkamaisen byrokratian avulla toteutettujen koronatoimien raskaan painolastin.

Mallonin ja Saalon mukaan koronauutisointi on ollut niin Suomessa kuin Saksassa epäanalyyttistä ja harhaanjohtavaa. Kun tutkimustietoa on tullut lisää, sitä ei ole hyödynnetty vaan on jatkuvasti pidetty yllä kauhukuvaa. Saksassa tilannetta on kuitenkin helpotanut se, että siellä ilmestyy hyvin toimitettuja kriittisiä nettilehtiä. Ne perustavat argumentaationsa pitkälti tieteellisiin tutkimuksiin, asiantuntijanäkemyksiin, eettisiin pohdintoihin ja älykkääseen mediakritiikkiin. Niitä ovat muun muassa Rubikon, Multipolar, Club der klaren Worte ja Demokratischer Widerstand. Vimeksi mainitttu leviää myös laajalevikkisenä printtiversiona, jota ihmiset jakavat esimerkiksi junissa.

Kirjoittajat siteeraavat lukuisia saksalaisia asiantuntijoita, jotka kyseenalaistavat koronatoimet. Evidenssiin pohjautuvan lääketieteen verkoston mukaan hallituksen olisi lakattava luetteloimasta positiivisia testituloksia, koska ne eivät kerro mitään, ellei niitä suhteuteta esimerkiksi testausmäärään. Useiden kriitikoiden mukaan sulkutoimet ovat vahingollisia ja kohdistuvat raskaiten heikoimmassa asemassa oleviin ihmisiin.

Saksan hallituksen tilaamaan ja huolellisesti valmisteleman strategiapaperin mukaan koronatiedotuksella oli heti alussa saatava aikaan shokkirektio ja luotava pelon ilmapiiri korostamalla aina pahinta mahdollista kehityskulkua. Politiikan tutkimuksen professori Ulrich Teusch kertoo, kuinka poliittinen pelko valtasi hitaasti hänen mielensä, kunnes hän oli työkyvytön. Häneltä kuten muilta vietiin perusoikeudet: ”En voinut luottaa enää edes oikeuteeni oikeuksiin”. Teuschin mukaan emme elä enää valistuksen aikaa vaan pimittämisen ja pelon aikakautta.

Pimeyttä kuvastavat esimerkiksi poliisien Baijerissa lääkärien toimipisteisiin tekemät yllätysratsiat, joissa on takavarikoitu tietokoneet, puhelimet ja salassa pidettävät potilasrekisterit. Lääkärien ”rikos” on ollut kirjoittaa hengitysvaikeuksista kärsiville ihmisille maskeista vapauttavia todistuksia. Ilman niitä maskeja on pakko käyttää lähes joka paikassa. Ratsian ja takavarikon kohteeksi joutui myös tuomari Christian Dettmar. Hän oli tehnyt Weimarin käräjäoikeudessa päätöksen, jonka mukaan maskipakko sekä turvaväli- ja testausmääräykset vaarantavat lasten henkisen ja fyysisen terveyden.

Mallon ja Saalo oleskelivat tammikuussa Saksan ja Puolan rajalla sijaitsevassa Frankfurt an der Oderissa. Heillä oli tapana ulottaa kävelyretkensä myös Puolan puolelle. Ylittäessään eräänä päivänä Puolan ja Saksan rajaa poliisipartio pysäytti heidät. He olivat nyt olleetkin yllättäen ”riskialueella”, ja heidät määrättiin 10 päivän karanteeniin 25 000 euron sakon uhalla.

Mallon ja Saalo saivat onneksi suorittaa karanteenin kotikaupungissaan Görlitzissä. Siellä heille kuitenkin ilmoitettiin, että heidän olisi pitänyt mennä testiin välittömästi maahantulon jälkeen. He kuitenkin välttyisivät sakolta, jos testauttaisivat itsensä heti. Vapaita testiaikoja ei kuitenkaan ollut. Ainoa paikka testata olisi ollut kaukana moottoritien varrella. Koska heillä ei ollut omaa autoa, heidän olisi pitänyt mennä sinne taksilla. Tässä tapauksessa taksin käyttö oli kuitenkin kielletty. Kun Mallon kysyi virkailijalta, miten he saisivat ruokaa kotiinsa, tämä vastasi, ettei se häntä kiinnosta, mutta varoitti lähtemästä kauppaan, sillä naapurit voivat tehdä ilmiannon.

Kaiken kaikkiaan Koronan kääntöpuoli on sujuvaa yleistajuista tekstiä. Taittoon ja toimitustyöhön on selvästi panostettu. Vaikka virallisen koronanarratiivin kyseenalaistaminen tuntuisi kuinka hullulta, kannattaa tähän kirjaan tarttua jo pelkästään yleissivistyksen vuoksi. Ovathan kristityt teologitkin olleet kiinnostuneita pakanoiden ajatusmaailmasta.

Olli Tammilehto

PS. Kirjoitin tämän arvion jo viime kesänä kohta kirjan ilmestymisen jälkeeen, ja olen yrittänyt pitkään saada sitä julksistua jossain lehdessä. Valitettavasti ei onnistunut. Sensuuri on kova.