Jussi Pullisen kolumni maanantain (21.11.16) Helsingin Sanomissa yksinkertaisti rankasti valeuutisongelmaa. On toki paljon nettisivustoja, joiden levittämät uutiset ovat yksiselitteisesti valheita. Mutta niiden lisäksi on valtavasti sivustoja, joiden tekijät pyrkivät esittämään totuudenmukaisen kuvan maailman tapahtumista, mutta joissa työskentelevien toimittajien maailmankuva, lähteiden ja uutisten valintakriteerit sekä työorganisaation ja viiteryhmän taholta tulevat paineet poikkeavat valtavirrasta. Siksi niillä julkaistaan uutisia, joita ei näe joukkotiedotusvälineissä. Helposti myös tällaiset uutiset luokitellaan valeuutisiksi, jos Google, Facebook ja muut valtavirtaa lähellä olevat organisaatiot ryhtyvät ”totuusministeriöiksi” ja alkavat sensuroida internetiä. Julkisuuteen tullut lista mainostuloitta jäävistä – ja ilmeisesti myöhemmin hakutuloksista karsittavista – nettisivustoista sisältää selvien valeuutissaittien lisäksi totuuteen pyrkivien toisinajattelijoiden nettipaikkoja.
Oikean tiedon saaminen ei ole kuitenkaan helppo tehtävä varsinkaan, kun on kyse asioista, joiden tunteminen ei ole joidenkin vaikutusvaltaisten tahojen etujen mukaista. Monesti asiallista journalismia harjoittavat vaihtoehtosivustot erehtyvät – mutta niinhän myös valtavirtamedia.
Olli Tammilehto
PS. Tätäkään vastaväitettä Helsingin Sanomat ei suostunut julkaisemaan.
Mitä kautta jouduitkaan Helsingin Sanomien boikottiin? Millainen prosessi se oli ja milloin tapahtui?
En usko, että olen varsinaisesti Helsingin Sanomien boikotissa, mutta kirjoitusten saaminen lehteen on vaikeutunut merkittävästi viime vuosina. Aikaisemmin sain pitkiäkin kirjoituksia sekä kulttuurisivuille että yleisönosastolle ??€â€? nyt korkeintaan pienen pieniä muutaman kappaleen kommentteja ja niitäkin hyvin harvoin.
Tämä vaikeus ei koske kuitenkaan yksin minua vaan lukemattomia muita kirjoittajia. Sama ilmiö on havaittavissa valtavirtamediassa myös muualla Länsi-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Kyse on siitä, että vaikka suurin osa valtamediaa on entistä liberaalimpi suhtautumisessa erilaisiin vähemmistöihin, se on entistä kapeakatseisempi suhteessa poliittisiin ja yhteiskunnallisiin näkemyksiin. Keskustelu taloudesta ja politiikasta käydään aikaisempaan huomattavasti ahtaampien rajojen puitteissa. Tämä merkitsee käytännössä sitä, että suuret mediat ovat entistä propagandistisimpia: useimmiten vain yksi näkemys sallitaan ja keskustella voi vain vivahteista.
Se, miten tämä näkemysten tasasuuntaaminen käytännössä tapahtuu selviää Emilia Kukkalan ja Pontus Purokurun erinomaisesta uudesta kirjasta Luokkavallan vahtikoirat, Miten suomalaiset toimittajat auttavat eliittiä pysymään eliittinä. Useimmat suurten lehtien ja televisiokanavien päälliköt ovat valtaapitävien kavereita ja haluavat, että media katsoo maailmaa näiden silmälasien kautta. Toimittajat tietävät tämän ja harjoittavat itsesensuuria, jonka monet vähitellen sisäistävät. Ne, jotka eivät pysy ruodussa ja päästävät toisenlaisia näkemyksiä julkisuuteen, joutuvat vaikeuksiin.
Olihan Sandersillakin vastassa koko ”laatumedia”, joka levitti juoruja totena, keksivät juttuja ja tekivät ihan suoraa propagandaa Clintonin puolesta. CNN oli täysin kimpassa clintonilaisten kanssa ja Facebook esimerkiksi poisti Sandersin tukiryhmiä. Wikileaks todisti kuinka törkeän korruptoitunut järjestelmä USA:ssa on. Jopa Krugman ryhtyi kampanjoimaan valheilla Sandersia vastaan. Ja vaikka jäivät kiinni, niin homma jatkuu ja syy Trumpin nousuun onkin Sandersissa ja Steinissä, Clintonissa ei valtamedia näe vieläkään vikaa. Onneksi internet on tuonut vaihtoehtoja, ja itse olen siirtynyt seuraamaan esimerkiksi Youtubessa The Young Turksia ja varsinkin sen Politics-osaa, joka on erinomaisesti uutisoinut Dakotan tapahtumista, kun taas valtamedia työntää valheellista moskaa siitäkin, jonka todistaa TYT:n kuvaama materiaali. Journalismi on ihan täydessä kriisissä, mutta valtamediasta ovat aidot journalistit kadonneet ja tilalla ovat rahanahneet moraalittomat eliitin takaliston nuolijat. Siksi ne eivät edes osaa katsoa peiliin, kun eivät ymmärrä tekevänsä väärin, koska saavat eliitiltä kiitosta.