Kirjoitin syksyllä (2012) jutun otsikolla ”Vihreä tietokone on vanha ja Linux”
http://www.tammilehto.info/vihr-vanha-linux25.php
Koska artikkeli sisälsi runsaasti vähän julkisuudessa ollutta teknistä tietoa, tarjosin sitä Tekniikan Maailmaan ja kaikkiin Suomessa ilmestyviin tietokoneharrastajien lehtiin. Yksikään niistä ei julkaissut juttua. Useimmat eivät antaneet mitään palautetta pyynnöistäni huolimatta. Erään lehden toimitussihteeri löi puhelimen korvaani, kun yritin soittaa hänelle. Yksi päätoimittaja sentään vastasi: ”Täyttä asiaa mutta tälle jutulle ei ole paikkaa lehdessämme.”
Lopulta sain artikkelin rankasti lyhennettynä julkaistua Voima-lehdessä. Toimittaja perusteli jutun saksimista sillä, että aihe on niin tuttu. Asia on siis tunnettu, vaikka siitä eivät kirjoita asiantuntija-, valta- eivätkä vaihtoehtolehdet!
Kuitenkin asiasta halutaan kovasti lukea. Tämän sain kokea, kun juttuni oli julkaistu sekä painettuna että netissä. Juuri mistään kirjoituksestani en ole saanut niin paljon ja niin myönteistä lukijapalautetta kuin tästä.
Mistä oikein on kysymys? Ehkäpä samantapaisesta ilmiöstä kuin sensaatioita välttävien sensaatiolehtien kohdalla: vaikka iltapäivälehtien tuotto perustuu siihen, että joka päivä lukijoita houkutellaan hätkähdyttävillä lööpeillä, tietyn tyyppiset tavallisia tallaajia erittäin paljon kiinnostavat sensaatiomaiset uutiset eivät koskaan päädy etusivulle. Näitä ovat muun muassa ne, jotka voisivat horjuttaa valtaideologian keskeisiä uskonoppeja – esimerkiksi dogmia, jonka mukaan taloudellinen kasvu, yhtiötalous ja USA-johtoinen maailmanjärjestys ovat yleisesti ottaen hyviä.
Tietokonealan ammattilaiset ja koneita pitkään käyttäneet oppivat helposti kokemuksen kautta ja kollegojensa kertomuksista, että Microsoftin Windows-käyttöjärjestelmä on rahastusautomaatti, jolla ihmiset taivutellaan tai houkutellaan käyttämään aivan liian paljon rahaa ja luonnonvaroja tietokonehankintoihin. Kuitenkaan tästä ei voi kirjoittaa eikä juuri edes puhua julkisesti. Valtavalla M$-yhtiöllä on lonkeronsa kaikkialla. Se hallitsee esimerkiksi käytännön tietokoneasiantuntijoiden kurssittamista. Kun Suomen tapaisissa ostovoimaisissa maissa Windows myydään lähes jokaisen tietokoneen mukana, monet käyttäjät potevat enemmin huonoa omaatuntoa M$-tuotteiden käytöstä kuin näkevät vaivaa siirtyäkseen toisiin käyttöjärjestelmiin ja ohjelmiin.
Tietokonealan lehdissä työskentelevät tajuavat helposti, että liiallinen M$-kriittisyys ja Linux-myönteisyys vähentäisi kovasti lehtien mainostuloja: Windowshan on keskeinen elementti, jolla tietokonekauppaa ylläpidetään. Tokihan lehdet voisivat jatkaa ilman mainostuloja siinä kuin lukemattomat mielipidelehdet, mutta silloin toimittajien isoja palkkoja ei voitaisi maksaa: asuntolainan lyhennykset jäisivät maksamatta – niin ja uudet tietokone- ym. laitteet hankkimatta. Niinpä nämä kuten niin monet muutkin tekniikan ammattilaiset alistuvat siihen, että heidän on varottava tiettyjä aihealueita. Asiantuntijoista tulee markkinoijia ja tietävistä tietämättömyyden levittäjiä.
Olli Tammilehto
En ole eri mieltä, mutta Windows-konekin voi olla vihreä siinä mielessä että ainakin itse aina pyrin vähentämään jännitettä ja kellotaajuutta jonkin verran, jotta kone veisi vähemmän sähköä ja kuumenisi vähemmän. Kuumenemisesta aiheutuu komponenttien eliniän lyheneminen. Windows-koneella tämä jännitteen vaihtaminen on paljon helpompaa kuin Linux-koneella, mutta kai siihenkin on nykyisin hyviä apuohjelmia. En vain ole ennättänyt tutustumaan. Aiheesta ja aiheen vierestä kirjoitin blogissani: http://akutalikka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/128545-tietotekniikka-pitkaikaisemmaksi-ja-hyotykayttoon
”Liiallinen M$-kriittisyys ja Linux-myönteisyys vähentäisi kovasti lehtien mainostuloja: Windowshan on keskeinen elementti, jolla tietokonekauppaa ylläpidetään. Tokihan lehdet voisivat jatkaa ilman mainostuloja siinä kuin lukemattomat mielipidelehdet, mutta silloin toimittajien isoja palkkoja ei voitaisi maksaa”
Oletko katsonut, kuinka paljon nykyisissä IT-lehdissä on mainoksia, tai tiedätkö, kuinka paljon alan lehdet saavat mainostuloja? Vinkki: ovat lähellä nollaa. Toimittajien palkkarahat tulevat pitkällä juoksulla lukijoilta, eivät mainostajilta. Yritykset eivät edes halua ostaa mainoksia lehdistö, vaan rahat menevät internettiin, jossa pienemmällä rahalla saa enemmän katsovia silmäpareja. Vaikka lehdissä voisi olla parempi kohderyhmä esimerkiksi IT-päättäjiä, netissä mainosnäyttöjä on huomattavasti enemmän. Firmat ajattelevat rahaa ja mainosnäyttöjä, olen tämän muutoksen viime vuosina havainnut hyvin vahvasti. Microsoft mainostaa Windows 8:a mielummin esimerkiksi Iltasanomien lukijamassalle, jotka ovat joskus läppäriä ostamassa, kuin alan ammattilaisille, jotka tietävät Windows 8:an jo valmiiksi ammattinsa takia.