Alkuperäiskansat ja öljy -tapahtuma Suomessa 1999

Sisältö

    Ulla Lehtinen: Alkuperäiskansat ja öljy -tapahtuma Suomessa 1999 
    Olli Tammilehto: Sivistynyt maailma vai maan veren imijä? 
    Taustatietoa öljystä 
    Venäjän öljyntuotanto Hantit / Nenetsit 
    Florian Stammler: Mistä öljymme tulee 
    Jeremei Aipin: Venäjän öljyteollisuus ja alkuperäiskansojen oikeuksien kehitys 
    Agrafena Sopotshina: "Elämme siitä, mitä maa päällään kantaa" 
    Juri Aivaseda: Kogalym-Lor - Järvi jossa kuoli mies 
    Bruce Forbes: Kaasuteollisuuden kehittäminen Jamalin Nenetsiassa 
    Lidija Okotetto: Enää en ymmärrä tundraa joka minua on rakastanut 
    Grigorij Anaguritshi: Sivilisaatioiden törmäys maan äärillä 
    Charity Nenebari Ebeh: Ogonien kokemukset 
    Magda Lanuza: Keski-Amerikan öljyntuotanto 
    Ecuador ja öljy 
    Arturo Yumbay Iligama: Sota köyhiä vastaan 
    Kolumbia, u'wat ja öljy 
    Roberto Afanador Cobaria: Öljy on maan veri 
    Työryhmä 1: Öljy-yhtiöiden strategiat ja alkuperäiskansojen vastaus niihin 
    Työryhmä 2: Öljyn- ja kaasuntuotannon uhkaamien alkuperäiskansojen verkostoituminen 
    Työryhmä 3: Pohjoinen ulottuvuus
    Alkuperäiskansat ja öljy -seminaarin osanottajien julkilausuma 
    Linkkejä
 
Helmikuussa 1999 järjestettiin Helsingissä ja viidellä muulla paikkakunnalla kaksiviikkoinen Alkuperäiskansat ja öljy -aiheinen tapahtumasarja. Alustajiksi tähän oli kutsuttu alkuperäiskansojen edustajia öljyntuotantoalueilta: ogoneja Nigeriasta, u'wia Kolumbista, kitshuoita Ecuadorista, OilWatchin edustaja Nicaraguasta sekä hanteja ja nenetsejä Siperiasta Venäjältä

Tähän julkaisuun on koottu näitä puheenvuoroja sekä erikseen eri alu-

eilta pyydettyä taustamateriaalia, koska tapahtuma herätti suurta kiinnostusta niin Suomen rajojen sisällä kuin kansainvälisestikin.

Tapahtuma järjestettiin, koska ympäristö-, kehitys- ja ihmisoikeusjärjestöt ovat 1990-luvulla saaneet kiihtyvää tahtia avunpyyntöjä ja vetoomuksia öljyntuotannon jalkoihin jääviltä alkuperäiskansoilta ympäri maailmaa. Vanhat öljylähteet ovat ehtymässä, ja teknologia on tehnyt mahdolliseksi etsiä uusia lähteitä aina vaan kauempaa: mereltä, arktisilta alueilta, tropiikin sydämestä ja jokien suistoilta. Aina vaarallisemmasta ympäristöstä ja usein alkuperäiskansojen viimeisiltä asuinsijoilta. Teollisuusmaat usein myös säästävät omia resurssejaan strategisista syistä ja toisaalta öljyntuotanto on paljon halvempaa maissa, joissa ei tarvitse huolehtia sen enempää ympäristön suojelusta kuin kunnioittaa edes ihmisoikeuksia. On siis kyse myös ympäristörasismista.

Vaikka ympäristöt, kulttuurit ja poliittiset olot vaihtelevat suuresti, ovat öljyntuotantoalueilla asuvat alkuperäiskansat hyvin samanlaisessa tilanteessa: heidän maansa, luonnonvaransa ja kulttuurinsa eli koko olemassaolonsa ovat uhattuna. Useampi kansa on jo kuollut sukupuuttoon lopullisesti. Väkivalta ja joukkomurhat ovat monilla tulleet jokapäiväiseksi elämäksi. Vieraistamme mm. nenetsit eivät voi enää muuttaa kauemmas: vastassa on enää Jäämeri. U'wien 5000 hengen kansa Kolumbiassa on vannonut tekevänsä joukkoitsemurhan, jos öljy-yhtiöt tulevat heidän maillensa. Kestämätön elämäntapamme tuhoaa paitsi ympäristömme myös ne kansat, jotka vielä tietävät, miten elää tasapainossa luonnon kanssa. 

Öljy tulee jostain. Mutta se myös menee jonnekin. Fossiilisten polttoaineiden - öljyn, kaasun ja kivihiilen - käyttö on suurin yksittäinen syy ihmisen aiheuttamaan ilmaston muutokseen. Puolet öljystä kulutetaan liikenteessä - siis rakkaassa autossamme ja mm. keksien skä muiden hyödykkeiden ja hyödyttömien rahtaamisessa maanosasta toiseen "vapaan" kaupan nimissä. Koska olemme aktiivisesti vieneet näitä unelmiamme ympäri maailmaa, myös muut maapallon asukkaat haluavat nyt päästä niistä osallisiksi. Ja sen he myös tekevät: Aasian Tyynenmeren alueella autokannan arvioidaan lähes kolminkertaistuvan vuodesta 1995 vuoteen 2010. Myös Kiina arvioi liikenteess&auml