Työryhmä 3:

Sisältö
  1. Ulla Lehtinen: Alkuperäiskansat ja öljy -tapahtuma Suomessa 1999
  2. Olli Tammilehto: Sivistynyt maailma vai maan veren imijä?
  3. Taustatietoa öljystä
  4. Venäjän öljyntuotanto Hantit / Nenetsit
  5. Florian Stammler: Mistä öljymme tulee
  6. Jeremei Aipin: Venäjän öljyteollisuus ja alkuperäiskansojen oikeuksien kehitys
  7. Agrafena Sopotshina: "Elämme siitä, mitä maa päällään kantaa"
  8. Juri Aivaseda: Kogalym-Lor - Järvi jossa kuoli mies
  9. Bruce Forbes: Kaasuteollisuuden kehittäminen Jamalin Nenetsiassa
  10. Lidija Okotetto: Enää en ymmärrä tundraa joka minua on rakastanut
  11. Grigorij Anaguritshi: Sivilisaatioiden törmäys maan äärillä
  12. Charity Nenebari Ebeh: Ogonien kokemukset
  13. Magda Lanuza: Keski-Amerikan öljyntuotanto
  14. Ecuador ja öljy
  15. Arturo Yumbay Iligama: Sota köyhiä vastaan
  16. Kolumbia, u'wat ja öljy
  17. Roberto Afanador Cobaria: Öljy on maan veri
  18. Työryhmä 1: Öljy-yhtiöiden strategiat ja alkuperäiskansojen vastaus niihin
  19. Työryhmä 2: Öljyn- ja kaasuntuotannon uhkaamien alkuperäiskansojen verkostoituminen
  20. Työryhmä 3: Pohjoinen ulottuvuus
  21. Alkuperäiskansat ja öljy -seminaarin osanottajien julkilausuma
  22. Linkkejä
 

Pohjoinen ulottuvuus

Euroopan Unionin kaavailtua Pohjoista ulottuvuutta käsittelevän työryhmän kokous alkoi lyhyillä esityksillä kyseisen ulkopoliittisen aloitteen sisällöstä. Tämän jälkeen työryhmä keskittyi keskustelemaan siitä, mitä vaikutuksia EU:n kasvaneella mielenkiinnolla Euroopan pohjoisiin alueisiin voisi olla alueen ympäristölle sekä siellä eläville alkuperäiskansoille.

EU:n pohjoista ulottuvuutta on kehitetty Suomen aloitteesta, ja sen tarkoituksena on ollut luoda yhtenäinen ulkopoliittinen kanta Itämeren alueen ja Venäjän luoteisosien kanssa tapahtuvasta yhteistyöstä. Ulottuvuus ei sinänsä ole mikään uusi ohjelmakokonaisuus eikä rahoitusohjelma, vaan sen tarkoituksena on yhtenäistää olemassa olevia strategioita. Virallisten suuntaviivojen mukaan Pohjoisen ulottuvuuden olisi määrä

• edistää alueen rauhaa ja vakautta,

• lisätä kauppaa ja taloudellista yhteistyötä,

• parantaa kuljetus- ja tiedonvälitysinfrastruktuuria,

• taistella rikollisuutta vastaan,

• vahvistaa kansalaisyhteiskuntaa,

• auttaa vähentämään alueen ympäristöongelmia, erityisesti niitä, jotka liittyvät ydinvoimaan.

Aloitteen taustalla on vahva taloudellinen intressi kehittää Barentsin- ja Karanmeren samoin kuin Komin, Jamalin nenetsien sekä Hantien ja mansien alueiden kaasu- ja öljykenttiä. Nämä kentät ovat ekologisesti erittäin haavoittuvilla alueilla sekä usein myös paikallisten alkuperäiskansojen kuten nenetsien, komien, hantin ja mansien mailla. EU:ssa on kaavailtu näitä Unionin tuleviksi energianlähteiksi

Tämä valottaa aloitteen perusristiriitaa. Toisaalta Pohjoisessa ulottuvuudessa pyritään vahvistamaan alueen kansalaisyhteiskuntia, parantamaan ihmisoikeustilannetta ja alkuperäiskansojen asemaa sekä ympäristön tilaa. Toisaalta aloitteen liikkeelle panevana voimana toimivat erityisesti öljyn ja kaasun tuotantoon mutta myös metsätalouteen, kalastukseen ja kaivosteollisuuteen liittyvät vahvat taloudelliset intressit. Juuri ne uhkaavat alueen ympäristön tilaa ja perinteisen kulttuurinsa säilymisestä kamppailevia alkuperäiskansoja. Ylikansallisista ja venäläisistä öljy-, kaivos- ja metsäyhtiöistä saatujen kokemusten perusteella voi päätellä, etteivät ihmisoikeustilanne ja ihmisten sosiaaliset olosuhteet juuri parane luonnonvarojen käytön lisäämisellä.

Tämän ristiriidan käsittely oli työryhmän keskustelun ydin. Suomalaiset osanottajat esittivät huolensa siitä, kuinka EU on perinteisesti antanut taloudellisille intresseille enemmän painoarvoa kuin esimerkiksi ympäristökysymyksille tai sosiaalisille teemoille. Tämän kuvion pelättiin toistuvan Pohjoisen ulottuvuuden osalta. Keskustelussa peräänkuulutettiin myös avoimuuden ja yleisen keskustelun tarvetta, sillä vaikka Pohjoinen ulottuvuus onkin Suomen näkyvin ulkopoliittinen ohjelma vuosiin, on keskustelu sen sisällöstä ollut Suomessa lähes olematonta. Puhujat toivoivat myös, että Suomi käyttäisi EU:n puheenjohtajuuskauttaan avoimuuden ja demokratian lisäämiseen EU:n päätöksenteossa.

Siperialaiset osanottajat esittivät huolensa siitä, että usein heidän alueensa ulkopuolella kehitetyillä, hyvää tarkoittavilla suunnitelmilla on ollut huomattavia kielteisiä vaikutuksia, kun niitä on pyritty toteuttamaan käytännössä. Kuten eräs puhuja sanoi, tulos on usein sama kuin hyvää tarkoittava norsu tallustelisi posliinikaupassa. Toinen käytetty kielikuva oli "ilmaista juustoa on vain hiirenloukussa", jolla puhuja tahtoi tuoda esille sen, että heidän alueellaan toimivilla ulkopuolisilla on aina joku, yleensä taloudellinen, taka-ajatus. Kansalaisyhteiskunnan kehittämistä kannatettiin, mutta todettiin myös, että sitä ei voida pystyttää päivässä presidentin ukaasilla tai Brysselistä tulleella määräyksellä. Yhtenä ehdotuksena kansalaisyhteiskunnan edistämiseksi esitettiin käytännön, ruohonjuuritason avun antamista paikallisille yhteisöille. Toinen esiin noussut idea oli järjestää tapaaminen paikallisdemokratiasta ja luomuviljelystä.